Kysymys on järjetön. Perussuomalaiset ovat sähkökriittisiä, jotkut jopa valaistusvihamielisiä. Joku muu sen lampun kuitenkin joutuu vaihtamaan.
Rakas blogiystäväni Sipoon ja Kuopion metsissä!
Terveisiä kesälomalta – nimittäin kesälomalta 2008. Ilokseni voin todeta, että loma on ollut rakentava ja virkistävä. Tuntuu kuin joku olisi sitonut minut sängynlaitaan, työntänyt sähköpiiskan haitariini ja lähtenyt ostamaan kioskilta tupakkaa – kolmeksi vuodeksi. Onneksi ja ojennukseksi nappasin muutaman kuvan sisäisen maailman ympärimatkalta, hyvän mielen lomakohteista:
Nyt, ystävä kallis, voin kuitenkin todeta oloni CharlieSheen-asteikolla olevan kutakuinkin “bi-winning”, luomuna*. Toki tohtori Syherö tarjosi pirtsakoita pillereitä, mutta huomautettuani asiallisesti “perkele *pip* avaruusviholliseni Xlimpsfog käyttää pillereitä *pip* kvanttipommin kantoraketin polttoaineena mmmmgghVUIIIIttthu!!1!”, ymmärsi psykiatrini, hieno mies, ettei tarvetta lääkitykselle ole. Avaruusviholliseni muuten ei ole varsinainen ydinfyysikko.
Aikaa on kieltämättä kulunut. Sanoisinko jopa vettä virrannut, ruoho kasvanut, päänahka hilseillyt ja nakki jääkaappiin mädäntynyt. Ikähän on vain numero, sanovat. Minun tapauksessani se nyt vain sattuu olemaan vitun iso numero. Olet joskus lohduttaaksesi todennut, että olemme niin nuoria kuin tunnemme olevamme. Kaunis ajatus, mutta olen aina sanonut, että jos leuka on veltto ja iho haisee formaldehydiltä, ei auta kuvitella olevansa säilykekalkkuna. Minä sanon joskus järjettömiä asioita.
Ikä tuo toki tullessaan, jos ei nyt vaurautta, niin ainakin vaurauden merkkejä. Eräänä päivänä totesin suihkussa, etten enää näe penistäni. Hetken pohdittuani totesin sen olevan oikeastaan ihan hyvä asia.
Mutta oi kaivattu, janottu ystäväni, riittäköön tämä minusta. Mitä sinulle kuuluu? Kävin iltalenkillä vanhassa yhteisessä kotikaupungissamme, Blogilistalla. Se oli jännittävää. Oli aivan kuin jättiläismäinen Carrie Bradshaw olisi rymistellyt Godzillan lailla kaupunkiin, kyykistynyt, raottanut vienosti Halstonin helmaa ja turauttanut brändillisen fässöniä lainehtimaan Blogoslavian kaduille. Polkaisin potkulaudallani myös Uuden Suomen blogipalveluun, mutta löysin sieltä vain leegion zombeja, jalkapallojoukkueellisen mielenterveyskuntoutujia, pari kurttuista poliitikkoa ja fasistisen muiluttajajoukkion savuavat nuotionjäänteet. Missä sinä olet, mielittyni?
Niin, sinä olet Facebookissa.
Tule pois sieltä. Ei ne oikeasti ole sinun kavereitasi.
Minä niin kaipaan sinua. Ja Vanhasen Mattia.
Jos voisin, tallentaisin tähän järjetöntä, onomatopoeettista ölinää, joka ilmaisee mielihyvää.
Mutta että “kaivattuni”? Kamooooooooon.
Kaivattuni vaihdettuni tautologiasyistäni.
Pitääkö minunkin muka nousta kuolleista? – No en todellakaan!
Mä en ainakaan aio nousta. Käännän kylkeä vaan.
Tervetuloa, täällä minä olen kaiken aikaa odotellutkin. Tärkeintä on, että me muut näemme peniksesi.
Mukava peli tämä syötteenlukija.
Katsokaa lapset, tässä on Bert. Bert on ymmärtänyt elämästä jotain hyvin keskeistä.
Huippua!
Melkein sosiaalista mediaa, pääskyni, pulmuni, sokerpalani.
Kyllä! Jos tämä olisi enää yhtään sosiaalisempi media, kirkon lähetysjärjestöt alkaisivat kampanjoida sitä vastaan.
PS. Vaihdoin kommenttinäkymää. Sisäkkäinen kommentointi ei ole enää seksuaalieettisistä syistä mahdollista.
Kuvittelin, että on naiivia uskotella itselleen, että vielä se sieltä palaa. Huomaan, että koskaan ei sittenkään kannata luopua lapsenuskostaan!
t. Sä
Keksikää ny mitvit ja janne vaikka vittu soikoon joku uus vempele: ei plogi eikä feibu. Joku niinku digitaalinen hammaskeiju -tyyppinen toivoa antava sydeemi.
Niin lähellä, ja kuitenkin niin kaukana.
Vaikutanko minä kaverilta, joka keksii vempeleitä?
Kuvaukseen viitaten ehdotan kalsarikänniä ja verkkoporkkaa.
Sun äitis,
Älä epäile, usko ainoastaan. Kiva “nähdä”!
Odotukseni palkittiin, trallalaa, vuoden välein yritellytkin urhoollisesti herätellä. Ilman syötteenlukijaa.
Kyllä Ilkka, herättelysi on huomioitu ja mitvitin hyvä merkki seuraa sinua niin kaupungissa kuin viidakossa. Ensi vuonna sitten taas.
Oi, olen myös tuntemattomana lukijana (arvatenkin yhtenä monista) käynyt täällä kuukausittain katsomassa ihan vain varmuuden vuoksi, josko suosikkilukemiselleni olisi tullut jatkoa. Olo oli aina kuin Heimo Vesalla Raamatun toimittajille palautetta lähettäessään: ei ole tullut, vaikka niin vähän lupailtiin. Olikin siis harvinaisen mukavaa huomata, että ensimmäinen linkki googlessa tarjosi nyt vuotta 2011. Kiitos ja tervetuloa takaisin.
“Yhdyn” Myrrykseen ja lausumaansa. Tää on jätkät hei yhtä upeeta kun sillon kun… ja se siitä. Mitä mahtaa kuulua Hilpari Moelaselle ja muille aikamme sankareille? Prkl.. tässähän herkistyy… Mutta hei, “tsihi” sano entinen ministeri…