MiTViTpääministerin morsian

Olen viime päivinä herännyt toistuvasti sukkahousut ja maripaita hikisenä, silmät lepakonverta valuen samaan hirveään painajaiseen.

Siinä vanttera, perin suomalainen mieshahmo istuu naama punertavan laikukkaana wc-pöntöllä. Mies näyttää pinkeältä kuin hän olisi jouluna ahminut tanskalaisen harmaasuolatun kinkun, eikä se olisi vieläkään tullut ulos. Hän pökeltää ja punnertaa, rukoilee ja kiroaa, kunnes äkkiä – koko luomakunta huokaisee, satakielet sirkuttavat ja Kari Tapio laulaa “Olen suomalainen“.

Mies henkäisee syvään ja hänen kehonsa rentoutuu. Hän nostaa housunsa, kietaisee sinivalkoista kaulaliinaansa kireämmälle ja vilkaisee pönttöön. Kasvoille leviää ylpeän isän onnellinen virnistys. Hän osoittaa etusormellaan alaviistoon ja huudahtaa:

ÄITIIII! Tuli … iso … JYTKY!

Mies kohentaa kampaustaan, iskee peilistä silmää itselleen ja vetää huolettomasti nupista. Raikas juomavesi hyväilee ensin hellästi jytkyn pintaa ja käy sitten ahnaasti töihin. Jytky ei hievahdakaan. Mies kiskoo nupista uudelleen ja uudelleen mutta jytky on aivan liian suuri posliinikidan nielaistavaksi.

Vesi alkaa tulvia reunan yli, ensin miehen varpaille, sitten oven alta ulos. Pian koko wc alkaa täyttyä vedellä. Mies räpiköi hädissään yrittäen pysyä vauhdilla nousevan veden pinnalla. Titanicin tanssiorkesteri soittaa pyörteeseen katoavassa suihkukopissa aulajatsia miehen ponnistellessa viimeisillä voimillaan kelluvien jytkykikkareiden seassa. Hän kohottaa kätensä alistuneen uhmakkaasti ja parkaisee epäselvästi

“KANSATIEEeee…”

tässä kohdassa herään sänky märkänä.

Vanhana jungilais-klingeläisenä munientulkitsijana olen yrittänyt pohtia merkityksiä ja löytää unesta symboliikkaa, analogioita tai seminologioita. Luullakseni voisin tiivistää tulkintani jokseenkin:

kun tarpeeksi kauan tuijottaa pönttöön, se tuijottaa takaisin.

No mitä helvettiä se siten tarkoittaa?

Rakas blogiystäväni Sipoon ja Kuopion metsissä!

Terveisiä kesälomalta – nimittäin kesälomalta 2008. Ilokseni voin todeta, että loma on ollut rakentava ja virkistävä. Tuntuu kuin joku olisi sitonut minut sängynlaitaan, työntänyt sähköpiiskan haitariini ja lähtenyt ostamaan kioskilta tupakkaa – kolmeksi vuodeksi. Onneksi ja ojennukseksi nappasin muutaman kuvan sisäisen maailman ympärimatkalta, hyvän mielen lomakohteista:

Nyt, ystävä kallis, voin kuitenkin todeta oloni CharlieSheen-asteikolla olevan kutakuinkin “bi-winning”, luomuna*. Toki tohtori Syherö tarjosi pirtsakoita pillereitä, mutta huomautettuani asiallisesti “perkele *pip* avaruusviholliseni Xlimpsfog käyttää pillereitä *pip* kvanttipommin kantoraketin polttoaineena mmmmgghVUIIIIttthu!!1!”, ymmärsi psykiatrini, hieno mies, ettei tarvetta lääkitykselle ole. Avaruusviholliseni muuten ei ole varsinainen ydinfyysikko.

Aikaa on kieltämättä kulunut. Sanoisinko jopa vettä virrannut, ruoho kasvanut, päänahka hilseillyt ja nakki jääkaappiin mädäntynyt. Ikähän on vain numero, sanovat. Minun tapauksessani se nyt vain sattuu olemaan vitun iso numero. Olet joskus lohduttaaksesi todennut, että olemme niin nuoria kuin tunnemme olevamme. Kaunis ajatus, mutta olen aina sanonut, että jos leuka on veltto ja iho haisee formaldehydiltä, ei auta kuvitella olevansa säilykekalkkuna. Minä sanon joskus järjettömiä asioita.

Ikä tuo toki tullessaan, jos ei nyt vaurautta, niin ainakin vaurauden merkkejä. Eräänä päivänä totesin suihkussa, etten enää näe penistäni. Hetken pohdittuani totesin sen olevan oikeastaan ihan hyvä asia.

Mutta oi kaivattu, janottu ystäväni, riittäköön tämä minusta. Mitä sinulle kuuluu? Kävin iltalenkillä vanhassa yhteisessä kotikaupungissamme, Blogilistalla. Se oli jännittävää. Oli aivan kuin jättiläismäinen Carrie Bradshaw olisi rymistellyt Godzillan lailla kaupunkiin, kyykistynyt, raottanut vienosti Halstonin helmaa ja turauttanut brändillisen fässöniä lainehtimaan Blogoslavian kaduille. Polkaisin potkulaudallani myös Uuden Suomen blogipalveluun, mutta löysin sieltä vain leegion zombeja, jalkapallojoukkueellisen mielenterveyskuntoutujia, pari kurttuista poliitikkoa ja fasistisen muiluttajajoukkion savuavat nuotionjäänteet. Missä sinä olet, mielittyni?

Niin, sinä olet Facebookissa.

Tule pois sieltä. Ei ne oikeasti ole sinun kavereitasi.

Minä niin kaipaan sinua. Ja Vanhasen Mattia.

*kirjoittajalla ei ole diagnosoitua kaksisuuntaista mielialahäiriötä