Vierailin hoitolaitoksen dementiaosastolla ja kehitin välittömästi uuden uraidean: standuppia alzheimer-potilaille. Hyvinä puolina hetkellisen virkistysvaikutuksen lisäksi on, ettei koomikolla tarvitse olla kuin yksi sketsi. Ikävää tietysti, että harva esitys on ikimuistoinen.

Rakas Blogilista, ethän punastu, jos aloitan ylistyksellä: minä rakastan Sinua. Rakastan taivaansinisenä väreileviä tekstirivejäsi ja adblockerilla silitettyä puhtaanvalkeaa vartaloasi, koskematonta kuin suomineidon reisinukka. Ja yhtä aikaa ihailen luonteikasta rosoasi - rispaantunutta kuin miesasiamiehen lompakossa viruva kondomi. Ja tietysti ihmeellisiä, juovuttavia linkkejäsi joista pääsee lukemaan nettipäiväkirjoja.

Tunnustan, olen hyppinyt aisan yli, sivellyt naapurin nurmikkoa ja telminyt Maranellon oriin syleilyssä: lipaissut uuniperunaa Omea Pron haarukasta ja kosketellut yökerhossa sormilla Google Readeria. Mutta rakas Blogilista, ne olivat vain epätoivoisia hetken heittäytymisiä, kahden särkyneen purren kohtaamisia myrskyävässä merimuseossa, vailla tunteita kuin harrastaisi seksiä kumisaappaat käsissä.

Ja aina olen palannut. Sillä jo aikojen alussa, rakas blogilista, lupasit minulle: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta*. Enkä minä koskaan muutu neuvostoliittolaiseksi perseenpäristimeksi.

Oi, kuinka sieluni kukki kilpaa maasta voimalla penetroituvan kevään kanssa ymmärtäessäni, että suuri ja kaikkivoipa Sanoma oli Nimensä ihollesi tatuoinut, sinut, listaseni pistaseni, pelastanut, miljoonillaan suojannut ja nuppusi aukeamisen, sikiösi täysiaikaiseksi kypsymisen varmistanut.

Ja D-päivänä, uudistusten uudistushetkenä, omana Bar Mitzvahinasi rakkaani, kuinka kaikki olikaan paremmin: uusi moottorisi jylisi kuin formula rautatieasemalla, kaikki toimi nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin. Onnen kyyneleet auvon poskilla saimme seurata kuinka palaset loksahtivat kohdalleen, joki asettui uomiinsa, juna meni tunneliin, nakki sujahti sämpylään niin, että Vestan neitsyetkin vuotivat verta puhtaasta ilosta.

Sillä mikä voisi puhua menestyksestä paremmin kuin se, että tämä blogi on jälleen top-listan kärkinelikossa kuin Euroopan hulluna vuonna 2005: tilaajamäärät ovat tuplaantuneet ja kauas taakse ovat jälleen jääneet Turistit, Aasiakkaat ja Lehdet, nuo sisältä mädänneet kellokkaat, nuo pahuuden pistorasiat. Joku saattaisi kutsua tätä yhden yön ihmettä laskuvirheeksi, minä kutsun sitä Suureksi Läpimurroksi! Olen aina sanonut, että hyvin testattu on puoliksi pilalla.

Lopuksi urheilua:
Missään muussa lajissa ei suhtauduta niin avoimesti jännittävien piristeiden käyttöön kuin jääkiekossa, ainakin jos uskoo selostajaa: jossain vaiheessa ottelua miltei jokainen pelaaja pistää ränniin.

* Raamattu, Jes. 43:1-2.