MiTViTpääministerin morsian

 Alkuvuonna 2006, kun keskustelu Muhammed-pilakuvista kiehui vilkkaimmillaan, Kulttuurilehti Kaltion päätoimittaja Jussi Vilkuna kirjoitti pitkähkön esseen Suomen Kuvalehteen sananvapaudesta ja siitä, miksi hän julkaisi Ville Rannan kohutun sarjakuvan, joka lopulta johti hänen erottamiseensa.

Se oli ansiokas kirjoitus monella tavalla, eikä vähiten siksi, että karkeasti noin kolmasosa esseestä oli suoraa tai kevyesti muunneltua lainausta mitvit-blogin merkinnästä ei ole muuta pelättävää kuin.

Lainaukset oli upotettu tekstin osaksi ilman lainausmerkkejä tai lähdeviitettä. Jälkeenpäin Jussi Vilkuna ilmiantoi asian pahoittelujen kera kyseisen blogimerkinnän kommenteissa ja ilmaisi erikseen pyytäneensä Suomen Kuvalehdeltä lähteiden mainintaa kirjoituksen lopussa. Vaikka menettely oli mielestäni epätyydyttävä, pidän selitystä uskottavana enkä siten kanna kaunaa Vilkunalle.

Kirjoitin Suomen Kuvalehdelle sähköpostivastineen, jossa pyysin selitystä nimimerkkini poisjättämiseen ja mahdollista oikaisua. SK-netin toimituspäällikön selitys oli, että lähdeviite putosi taittovaiheessa pois (mikä Muhammed-pilakuvakriisin yhteydessä tuntui olevan suorastaan epidemistä). Hän kuitenkin tarjoutui toimittamaan oikaisun Suomen Kuvalehden verkkosivuilla, koska lähdekin on “nettilinkki”.

Ilmoitin pitäväni ratkaisua riittämättömänä, koska kirjoitus oli julkaistu paperilehdessä. Mainitsin kuitenkin etten aio asiaa pidemmälle eskaloida.

Oikaisua ei koskaan julkaistu missään.

Tarinan opetus: jos kumartaa tarpeeksi syvään, niin aivan varmasti joku panee perseeseen.

Rakas Blogilista, ethän punastu, jos aloitan ylistyksellä: minä rakastan Sinua. Rakastan taivaansinisenä väreileviä tekstirivejäsi ja adblockerilla silitettyä puhtaanvalkeaa vartaloasi, koskematonta kuin suomineidon reisinukka. Ja yhtä aikaa ihailen luonteikasta rosoasi – rispaantunutta kuin miesasiamiehen lompakossa viruva kondomi. Ja tietysti ihmeellisiä, juovuttavia linkkejäsi joista pääsee lukemaan nettipäiväkirjoja.

Tunnustan, olen hyppinyt aisan yli, sivellyt naapurin nurmikkoa ja telminyt Maranellon oriin syleilyssä: lipaissut uuniperunaa Omea Pron haarukasta ja kosketellut yökerhossa sormilla Google Readeria. Mutta rakas Blogilista, ne olivat vain epätoivoisia hetken heittäytymisiä, kahden särkyneen purren kohtaamisia myrskyävässä merimuseossa, vailla tunteita kuin harrastaisi seksiä kumisaappaat käsissä.

Ja aina olen palannut. Sillä jo aikojen alussa, rakas blogilista, lupasit minulle: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta*. Enkä minä koskaan muutu neuvostoliittolaiseksi perseenpäristimeksi.

Oi, kuinka sieluni kukki kilpaa maasta voimalla penetroituvan kevään kanssa ymmärtäessäni, että suuri ja kaikkivoipa Sanoma oli Nimensä ihollesi tatuoinut, sinut, listaseni pistaseni, pelastanut, miljoonillaan suojannut ja nuppusi aukeamisen, sikiösi täysiaikaiseksi kypsymisen varmistanut.

Ja D-päivänä, uudistusten uudistushetkenä, omana Bar Mitzvahinasi rakkaani, kuinka kaikki olikaan paremmin: uusi moottorisi jylisi kuin formula rautatieasemalla, kaikki toimi nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin. Onnen kyyneleet auvon poskilla saimme seurata kuinka palaset loksahtivat kohdalleen, joki asettui uomiinsa, juna meni tunneliin, nakki sujahti sämpylään niin, että Vestan neitsyetkin vuotivat verta puhtaasta ilosta.

Sillä mikä voisi puhua menestyksestä paremmin kuin se, että tämä blogi on jälleen top-listan kärkinelikossa kuin Euroopan hulluna vuonna 2005: tilaajamäärät ovat tuplaantuneet ja kauas taakse ovat jälleen jääneet Turistit, Aasiakkaat ja Lehdet, nuo sisältä mädänneet kellokkaat, nuo pahuuden pistorasiat. Joku saattaisi kutsua tätä yhden yön ihmettä laskuvirheeksi, minä kutsun sitä Suureksi Läpimurroksi! Olen aina sanonut, että hyvin testattu on puoliksi pilalla.

Lopuksi urheilua:
Missään muussa lajissa ei suhtauduta niin avoimesti jännittävien piristeiden käyttöön kuin jääkiekossa, ainakin jos uskoo selostajaa: jossain vaiheessa ottelua miltei jokainen pelaaja pistää ränniin.

* Raamattu, Jes. 43:1-2.

Siinä minä istuin, toimittamassa aamun ajankohtaista kakkosta. Jalo arjalainen haitarini hyväili posliinia kuin Berliinin pohjoispuolinen seilori naistaan, pikkulinnut viivittivät ja ilmassa tuoksuivat heikot signaalit. Pohtiessani oikealla kädellä, kuinka innokkaasti Kokoomuksen juutalainen Don Z mahtaakaan odottaa tulevia kunnallisvaaleja päästäkseen edistämään roturajoittuneen pumpulipimpeloisen heliumtoimittajan poliittista uraa, vasen käteni kiitti kiivaasti siitä, ettei liitulakussani ole pisaraakaan mokkaa.

Juuri kun olin ratkaisemaisillani mieltäni 27 vuotta vaivanneen kysymyksen siitä, kumpi on kovempi, Hanoi Rocks vai Paul Oxley’s Unit, osui aamun lehdestä silmiini uutinen, joka mullisti maailmani:

Kongon poliisi on pidättänyt 13 noitaa, joita epäillään miesten penisten varastamisesta tai kutistamisesta mustan magian keinoin.

- Heureka! Heureka!, huusin juostessani alasti kaupungin katuja, lattekikkelilläni helikopteria imitoiden, vesipisaroiden valuessa pitkin arjalaishenkistä lihaksistoani. - Enkös minä aina sanonut, kiljuin! – Lissu, Ellu, Pihla-Mallu, Ketä nyt naurattaa!

Kun samassa lehdessä kerrottiin vielä tupakanhimon olevan geeneissä, saatoin todeta olevani synnynnäiset ja noidutut puutteeni poislukien oikeastaan melko porakka äijäheebo ja ihmisssuvun valkea kuulas.

Mutta niin arjalaisen puhdas ja viaton en minäkään ole, ettenkö olisi tuntenut onnen ja ylpeyden läikähdystä supistajalihaksessani, kun ymmärsin tulevani pian palkituksi. Kyllä. Digitoday-verkkojulkaisu järjestää kunnianpalautuskampanjan poliittisissa- ja ihmissuhdekriiseissä ryvettyneille blogeille ja palkitsee parhaat liraukset erilaisissa alakategorioissa. No, eiköhän tuonne venytyspenkin reunalle, sinne Kultaisten kuukkeleiden, hymypoikien ja irtopäiden sekaan mahdu vielä muutama saviruukku. Hetken tosin mieltäni raapaisi, ettei nykyisellä statuksella, päivitystahdilla saati -laadulla taida tulla moisessa edes mainituksi, mutta epäilys kaikkosi, kun kävin näpäyttämässä 820 ääntä itselleni. Minä olen vähän sellainen blogimaailman Kaikkos-kanki. Hah-hah-haa, te ette voi todistaa mitään!

Mutta voi taivahan talirauhaset, visailun säännöissä todetaan seuraavaa:

Myös nimettömyyden suojassa kirjoitettava blogi voidaan palkita, mutta vain kunniamaininnalla. Varsinaista palkintoa nimettömälle ei luovuteta.

Mieleni täyttyi kauhukuvilla siitä, ettei Digitodayn toimituksessa kenties ymmärrettäisi anonyymin ja pseudonyymin eroa, joten päätin ryhtyä ennaltaehkäiseviin kaappipoliittisiin toimenpiteisiin:

paljastamme tässä nyt juhlallisesti, että nykyään imitvit-verkkolokia toimittaa Romanialaissyntyinen matkalaukkusaarnaaja, alan ammattilainen ja huumorimoguli Spede Simovescu Hillasuolta.

Mikäli edellinen ei vielä tunnu aivan riittävän tyydyttävältä, satavuotinen arkistomme paljastaa iMitvitin historiasta monenlaisia hahmoja ja tekijöitä.  Ainakin seuraavat huippuosaajat monesti monine ammatteineen ja luonneluonnehdintoineen ovat olleet työstämässä tätä massiivista verkkojulkaisua ja omaavat edelleen nimenkirjoitus- ja palkintoshekinlunastusoikeuden yrityksessämme:

• Kaljasieppo hanuriartisti, isopäinen vauva, kuumavahaaja, Nahka- ja kumityöläisten liiton varapuheenjohtaja, sekahedelmä, vararengas, pohjois-Ossetialainen tapettiinsulautuja, renessanssinero, tähtivaeltaja, elävä kuollut, kaikkien seurapiiripalstojen 9% lihaa sisältävä täyte, seitsemän kertaa suomen seksikkäimmäksi kuplamuoviksi valittu ravitsemusliiketerapeutti, uhkaavan käytöksen dosentti, wienervalssaaja, kaksinaisjournalisti, kampakeraamikko Hilpari Moelanen.
• Poliittinen kouluavustaja, kovalevyseppä, sähkötuoliasentaja, ydinvoimateknikko, elämäntapapyknikko, elektroniikkamasentaja, eroottisen tanssitaiteen alihankkija, Roomalaisen kulttuurin erityisasiantuntija, optinen vääristäjä, hallitseva Miss Suomi, poliisin ylijohtaja Megawati Sukarnoputri (sit., sinkku).
• Kustannuspäällikkö Veijo Kustannus-Päällikkö.
• Toimituksen assistentti-assari Juhana Elimenpaljastaja.
• Simo Kuritushuoneelta.
• Kalataloustoimittaja Niilo Karvalärvi.
• Idioottimaisten asioiden erikoistoimittaja Ivan Vitun-Poro.
• Sosiaali- ja terveyspornon erikoistoimittaja, asfalttiprinssi Mel Koisomuna.

Muita vaikuttavia ja palkitsemisen arvoisia objekteja ja subjekteja käsissänne olevan verkkopäiväkirjan historiassa ovat olleet ainakin:

• Geri-Atrian makkaratehtaan työpaikkapatologi, germaanisen filologian ja maanisen analogian tohtori Tri. Lagerstobe.
• Ystävykset Ahti “Mahti” Sonninen ja Olavi “Ori” Mattila.
• Pertti “Speed” Pasanen.
• katolinen protestantti, naistutkimuksen desantti Pipsa Markki-Narvo.
• Van Houten-yhtyeen ex-solisti ja investointipankkiiri David Lee Rothschild.
• Diplomiekonomi, malli-juontaja-talonmies Taisto “Töysän Sting” Kessi.
• Kolhoosin vanhempi politrukki Vitikka.
• Tehdastyöläinen Reijo Mäki-Vares.
• Turun keskusvankilan siistijä, kansanedustaja Tony Hame.
• Poliisimestari Gifu.
• Lennart Meri-Teijo.
• Kokeellisen kemian tohtori, pihtari Pilvi-Mari Sitar (LSD).
• Eleanor “Takaveto” Rigby.
• Ylitarkastaja, matkarakastaja Juhana Herpestartuttaja.
• Suomen toiseksi paras anarkeologi Alahärmä-Jone.
• Mäyräkoira Pupu Kello.
• Jenni “pissa” Jenni ja Vittu-Late.
• Trans-Hyvinkääläinen Tero Risti, 19.
• Liiterin Shock-listan ylläpitäjä, hallusinomi, Teksasin moottorisahamurhaaja ja mesenaatti, nimim. Amish (oik. Amis Hömppä).

Heistä jokainen on yhdessä ja erikseen lupautunut lunastamaan palkinnon Sanomatalon massiivisessa jokaiseen kotiin ja kännykkään suorana televisioitavassa gaalatilaisuudessa ja käyttäytymään tilanteen vaatimalla arvokkuudella. Itse asiassa he aikovat lunastaa palkinnot täysin riippumatta siitä, myönnetäänkö niitä heille. Että ei se nyt ainakaan mistään nymiteetistä pitäisi roikkumaan jäädä.