“Tämä on niin hyvä merkintä, että vapisen kuin Muhammad Ali kummitusjunassa jo sitä kirjoittaessani”
- nimim. mitvit tässä

“Mitvit.netin elämää pulppuavissa esseissä yhdistyvät järisyttävällä tavalla klassinen estetiikka ja lyyrinen kosmetiikka. Suosittelen lämpimästi kaikille esimurrosikäisille ja sellaisista kiinnostuneille.”
- nimim. Soili Ryppy Krapulablogi-verkkojulkaisun kommenteissa.

Eräs ehdottomista lempiharrastuksistani brasilialaisen vahauksen ohella on lueskella elokuvamainoksiin ja vastaaviin kulttuurituotteisiin upotettuja tähtisikermiä ja lainauksia. Niissä näkyy sielua raastavasti kustantajan/tuottajan/levittäjän liikuttavan taskulaskinepätoivon koko kirjo - kun sormien välistä valuu sankokaupalla ripulia ja jotenkin pitäisi saada tämäkin tura liikkeelle. Vaan kun Hesari ei noteeraa ja Hollolan Sanomissakin haukuttiin niin, ettei välistä saa hyvää lausetta edes haltiasaksilla.

WSOY on keksinyt ikiliikkujan arvostelulainausongelmien ohittamiseen. Blogien kommenttiosastot! Kyllä, nuo ehtymättömät säkenöivän kritiikin riemusirkukset, joissa anonyymit pseudonyymit jakavat mielipiteitään täydellisen nimettömyyden suomalla vapautuneisuudella ja auktoriteetilla. Sofi Oksasen Puhdistus-romaani, joka ymmärtääkseni käsittelee vaiettuja paastoa edeltäviä toimenpiteitä viiltävän tarkasti ja yksityiskohtaisesti, oli innoittanut Parnasso-lehden blogissa nimimerkki Humanistin ylistämään teosta häikäiseväksi, ja mainitsemaan sen olevan parasta kaunokirjallisuutta aikoihin. Tämän kunniamaininnan WSOY:n mainosnaakka oli nähnyt hyväksi saksia kirjan mainokseen. Voi vittu, Humanisti, tuo postmessiaaninen kriitikko, oli tykännyt kirjasta. Anna minulle viisi!

Elokuvamoguli Markus Selin on kertonut anekdoottia, kuinka hän aikoinaan toimiessaan videoelokuvien maahantuojana laati suomenkielisiä kansilehtiä filmeille. Jos mistään ei löytynyt kyseiselle pökäleelle suitsutusta, ilmestyi takakansiin reilusti tähtiä ja luonnehdintoja räjähtävästä toiminnasta, arvostelijana K.T. Niin, Kansitekstien Tekijä.

Vaikka joku jo ehti toteamaan, kuinka sanoma on sanojaa tärkeämpää ja on tietysti täysin mahdollista, että Oksasen teos on parasta kirjallisuutta sitten edellisen kirjallisuuden, niin kai nyt jonkinlaista lähdekritiikkiä voi soveltaa kaupallisissa tiedotteissakin? Tosiasiassahan WSOY:n reklaamiportto yritti tuossa nipseessä ratsastaa Parnasso-lehden kirjallisella arvovallalla, mikä on jo vähän röyhkeää.

Jännittävää muuten on, että Kari Haakana, tuo kärppämäinen pakkismies, heltyy merkinnässään ihmettelemään, miksi Parnasson lukijat haluavat keskustella kirjallisuudesta anonyymisti, vaikka koko hänen merkintänsä on täydellinen vastaus juuri tuohon nimenomaiseen kysymykseen.

Luin hiljattain Tom Hollandin populaarihistoriallisen Persian Tuli -eepoksen. Kirjan takakanteen oli läimitty kasa arvostelupätkiä, joista ensimmäinen meni vapaasti muisteltuna jokseenkin:

“On niin saatanan maailman paras kirja, että lukijan perse halkeaa ja railosta lentelee pieniä perhosia.”

Mikä oli aivan kiva arvostelu, paitsi että se koski Hollandin edellistä kirjaa, Rubikonia.

Yrittäkää nyt edes.