Leiritulilla kuulee joskus kerrottavan, kuinka maailma on täynnä ihmisen nahkoihin pukeutuvia hirviöitä, jotka eivät kestä kauneutta ja yrittävät hävittää sen jäljettömiin; hirviöitä, jotka saavat voimansa rohkeiden kyynelistä ja taipumattomien verestä. Kerrotaan myös, että aina kun hirviö nielaisee uhrinsa, putoaa maahan pieni siemen. Pimeydessä ja hiljaisuudessa siemen kuihtuu ja kuolee, mutta jos riittävän moni hoitaa siementä rakkaudella ja valaisee sitä lämpimillä ajatuksilla, kasvaa siitä niin kaunis puu, että hirviöiden silmät sokaistuvat ja ne ryömivät takaisin koloihinsa kuolemaan. Näin kuiskitaan nuotioilla illan hämärtyessä.
“What will become of all the rest of us, who tolerate this? What has become of us already?”
Anna Politkovskaja 1958-2006
(c) Novaja Gazeta
tämän allekirjoitan.