“Kaikki lotat olivat huoria”. Mainiosti keksitty, kyllä tuosta tosiaan saisi aikaan suuren riidan.

Tästä asiasta on kaikilla jokin mielipide, ja iso osa näyttää puolustavan sananvapautta. Niin minäkin. Siis puolustan sananvapautta.

Mutta mihin unohtui se toisen posken kääntäminen? On nääs kovin vaikea olla täällä onnellinen länsimaisten sananvapaudesta, kun kuuntelee iltaisin raivostuneiden muslimien mielenosoituksista kantautuvaa huutoa ja katselee tienvarrella kylttejä, joissa julistetaan että kunniakas kuolema on parempi kuin nöyryytys.

Vaikka en olekaan tanskalainen ja vaikka Bahrainissa ihmiset ovat tyytyneet vain osoittamaan mieltä ja polttamaan Tanskan lipun, perjantain mielenosoitusten jälkeen jäin miettimään onko oma henkikulta vaarassa? Osaako raivostunut muslimi erottaa minut tanskalaisesta?

Omia ihanteita on hieno vaalia oman työpöydän takaa rauhallisessa Suomessa, mutta kun itse asuu muslimimaassa, asiat saavat vähän toisenlaiset mittasuhteet.

Rasmunssen voi maansa johtajana aivan hyvin pyytää anteeksi maansa lehdistön käytöstä, huolimatta siitä miten “vapaa” maan lehdistö on, ja huolimatta siitä ettei Rasmunsseninalla ollut osaa eikä arpaa lehden julkaisemiin kuviin. Tämä on poliittista realismia.

Mietitäänpä tilannetta:

Rasmunssenin mukaan hän ei voi pyytää anteeksi, sillä se antaisi signaalin, että Tanska taipuu arabien painostukseen. Kuulostaa kovin Bushmaiselta ajattelutavalta – “we gotta stay in airääk so that them muslims see that we’re not a bunch of quitters”. Rasmunssenin mielestä kyseessä on sananvapaus ja sen puolustaminen.

Niiden, jonka uskonnon erästä tärkeimmistä opinkappaleista on loukattu, mielestä tässä ei kuitenkaan ole kyse sananvapaudesta. Rasmunssen siis määrittää itse tilanteen parametrit. Tästä tulee mieleeni Bushin Saddamille antama ultimatum, johon mennessä oli antauduttava tai muuten USA iskee. CNN uutisoi: Irakin kohtalo Saddamin käsissä. Ikäänkuin Saddam olisi se aloitteentekijä tässä tapauksessa ja hän käskisi USAa iskemään. Jos siis Tanskan johto kuuntelisi vastapuoltaan, sille saattaisi selvitä, ettei kyse olekaan heille sananvapaudesta vaan jostain ihan muusta. Silloin hän voisi pyytää anteeksi, pitää kunniansa ja “ah niin pyhä” sananvapuden toteemipaalu saisi seistä erektiossa Jyllannin niemimaan sydämmessä, loistaen sieltä valoaan euroopan valaistuneille kansoille.

“Sananvapauden” rinnalle pitäisi tulla uusi, yhtä tärkeä asia: “sananvastuu”.

Keksin nopeasti parikin aihetta, joista Suomessa olisi muutamalla pilapiirroksella saatu sisällissota aikaan:

- Pedofiilit ovat kivoja ja oikeassa
- Mannerheim oli natsi
- Kaikki lotat olivat huoria
- Juutalaisten kansanmurha oli oikein
- Huumeiden vetäminen on nastaa
- …

Tällaisista *omiin tabuihin* osuvista olisi suonut tanskalaistenkin aloittavan sananvapautensa mittaamisen, jos kerran oli pakko.

Vaikka sananvapaus on yhteiskuntamme periaatteista se, jonka koskemattomuus tuntuu siltä kaikkein pyhimmältä asialta, on joka tapauksessa oltava jonkinlainen suhteellisuudentaju sen suhteen mitä sopii loukata ja mitä ei. Mitvit ajattelee arabimaita länsimaisten kultturikriteereiden mukaan. Oikein olisi että sitä toista kulttuuria ymmärrettäisiin.

En tarkoita, että väkivalta olisi oikeutettua, vaan sitä, että toisten vakaumusta tulee kunnioittaa. Olen yllättynyt näinkin voimakkaasta reaktiosta arabimaissa mutta myöskin yhtä voimakkaasta vastareaktiosta pohjoismaissa.

Hetken mietin mikä olisi se juttu, mikä ärsyttäisi niin paljon, että sen kohdatessani en tyytyisi vain sananvapauden suomiin oikeuksiin. Kyllä sellainen juttu taitaa olla diktatuuri, jossa oikeasti alistetaan ja tapetaan ihmisiä. Hassua sinänsä että sellaisia taitaa olla enemmän siellä lähi-idän maissa kuin täällä pohjoismaissa.

“Olen yrittänyt kuvitella sanaa, piirrosta tai kirjoitusta, joka voisi saada minut sellaisen raivon valtaan, tuntemaan itseni niin loukatuksi, että olisin valmis äärimmäiseen väkivaltaan ilmaisijaa kohtaan.”

Musta tuntuu, että olet huomaamattasi löytänyt etsimäsi. Se on sananvapaus. Ihana termi, mutta niin on myös profeetta Muhammed toisille. Historiaamme koostuu paljolti verisistä kamppailuista, jotka on käyty sananvapauden ja “demokratian” puolesta.

Liberaali demokratia on mieleenkiintoinen juttu. Oikeastaan on olemassa kahdentasoista liberalismia. Liberalismia, jossa hyväksytään kaikki kulttuurit, kunhan ne hyväksyvät meidän käsityksemme vapaasta yhteiskunnasta. Tämän liberaalin viitekehyksen puitteissa “ne” saavat tehdä mitä huvittaa. Sitten on liberalismia, joka ulottaa liberalismin myös syvemmälle tasolle – hyväksyen liberalismin nimissä myös lähtökohdiltaan ei-liberaalit kulttuurit.

Ehkä lyhyesti voisi sanoa, että edellisessä on kyse kulttuuri-imperialismista, jälkimmäisessä politiikan kuolemisesta.

!!!!Mitä lässytystä!

Ensin Maurille: Kumman osapuolen – EU:n perustuslain kannattajien vai vastustajien – retoriikkaan suosittelet tappouhkauksia, joita ilman kukaan ei kirjoittaisi tänne minkäänlaisia kommentteja asiasta?

Ja mitvitille:
Tosi imelää mielistelyä kirjoituksesi. Kun sinun muslimiystäväsi kieltää siskoltaan oikeuden käydä yksin ulkona, ym. hiukan tärkeämpiäkin oikeuksia, sinä toteat, että olet halukas puolustamaan ystäväsi oikeutta harjoittaa omaa ajatteluaan, uskontoaan, vapaasti ja kenenkään häiritsemättä. Ou jee.
Kun muslimiveljeskunta lupaa paratiisin neitsyitä vääräuskoisten tappajille, ajattelet, että onneksi se oikea hyvä islam ei nyt ole äänessä. Islamhan kehottaa meitä rakastamaan! Luojan kiitos! Ja hyvän muslimiystäväsi ajattelu naisesta ja naisen paikasta on myös täysin vierasta tälle hyvälle islamille, eiks niin?
Lähdetäänkö yhdessä osallistumaan Teheranissa pian järjestettävään islamilaiseen konferenssiin, jossa holokausti osoitetaan keksityksi jutuksi? Olisi tosi hienoa olla paikalla puolustamassa konferenssissa puhuvien muslimien oikeutta ajatteluunsa.
Islam on (pitkällä) matkallaan kohti reformia (jonka kristinusko on jo kokenut), ja vanhan islamin kuolonkorina tulee vielä kuullostamaan kauhealta. Muttei sitä pidä ruveta mielistelemään ja pitkittämään.

“Tällä kommentillani en tietenkään hyväksy ääri-islamistien reaktioita, enkä väkivaltaa missään muodossa.”
Asian paradoksi on, että ilman noita reaktioita et kirjoittaisi tänne minkäänlaisia kommentteja. Mikäli muslimit olisivat keskittyneet vuoropuheluun, mihin myös länsimaalaisilla olisi ollut mahdollista osallistua, mitään kohua ei olisi milloinkaan syntynyt.

Ja silloin olisi voitu yhteistuumin päätyä johtopäätökseen, että Muhammedista VOI piirtää pilakuvia, koska kukaan ei sen takia halua tappaa ketään.

Siinä yhtälöä illan ratoksi.