Oi aikoja, kun pitää aivan linkkipäiväkirjaksi monistua. Kuitenkin, pelkään että maailmasta löytyy aivan liian monta sivistysvajauksesta kärsivää, jotka lukevat tätä tyrkykettä, vaan eivät aina kiinnostavaa, parhaimmillaan säkenöivää Käymälää, josta seuraavan kultakimpaleen löysin.
Ylen arkiston kätköistä avautuu nimittäin esimerkki siitä, miten internet voi olla myös iloinen asia. kansallissäveltäjä Jean Sibeliuksen harvinainen haastattelu vuodelta 1948 (RealAudio).
Pyhä Kullervo, kylmät väreet juoksevat piissä, kun toimittaja Kalevi Kilpi housuntakamus ruskeana, kieli keskellä suuta yrittää hallita äänensä värinää. Haastattelua ei voi sanoa varsinaiseksi grillaukseksi. En moiti.
Melkoista komiikkaakin on ilmassa äreän, jo hieman kastuneilla jauhoilla raksuttavan mestarin heitellessä kielimuurin takaa one-linereita polviasentoa hakevan toimittajan rahisevaan mikrofoniin.
Upea dokumentti. Hieno ajankuva. Olen mykistetty.
Lainaan loppuun Sibeliusta tämän evästäessä nuoria säveltäjiä tavalla, joka on helposti siirrettävissä muihinkin yhteyksiin (suora litterointi):
“Älkää koskaan kirjoittako mitään tarpeetonta nuottia, sillä jokainen nuotti pitää elää.”
Säveltäminen on kuin bloggaamista. Älä koskaan kirjoita turhaa merkintää, sillä jokaisen merkinnän tulee elää!
Tais olla turhan ilmiselvä.
Vai?
Mä tästä sitten lähdenkin..
Niin, ehkä jotain tuollaista siinä saattoi olla implikeerattuna.
Yhden ilmiselvä on toisen … pekonirulla?
Tervetuloa uudelleen!
Herra Mitvit yllättää aina. Joskus kirjoitukset ovat puhdasta vittuilua…kaikille, joskus ne ovat tajunnanvirran levitointitasolla suoritettua sana-akrobatiaa… tänään kirjoitus oli suurta suomalaista taiteilijapersoonaa lähes ylistävä…luullakseni. Olen myös mykistetty!
Vai haluaako mitvit vain tulla julistetuksi “kansallisblogaajaksi” sitten joskus, kun aika hänestä jättää. ;-)
Aagh, Henri, hauskaa että joku tarttui tuohon. Tuo kansallissäveltäjähän todella on täysin järjetön, jos myös vastenmielinenkin epiteetti.
Panin sen itsekin merkille jo ennenkuin “klikkasin”, mutta jätin sen siihen, koska se tuli jotenkin niin selkärangasta. Sehän on jo sinänsä huolestuttavaa.
Toisaalta lauseen rytmi vaati tuossa vaiheessa jotain tuon mittaista, enkä sitten keksinyt parempaa. Olisi kyllä varmaan pitänyt. Vaikkapa säveltäjämoguli. Kaikki kansallis-alkuinen kun on yleensä hieman pelottavaa.
Hei imitvit! Olen aika uusi blogvisti. Minkälaista on olla sielä blogilistakärjessä? Tosin se ykkösija on vielä valloittamatta,
mutta sinne mennään vai mitä? Itse yritän rikkoa tota top300, aika vaikeeta tuntuu vaan olevan…
Sä oot oikeesti aika guru, propsit sulle!! Ei mulla muuta, hyvää läppää.
Kalevi Kilpihän oli naimisissa “Jannen” tyttären tyttären kanssa (Merike os. Ilves).