Tähän väliin otamme pienen katsauksen verkkopäiväkirjamaailman kuumimpiin ja kummimpiin. Ai, mutta eihän tässä ole mitään väliä? No, ei mitään väliä, otetaan silti. Kippis, Reiska.

Rohkea itsenäisyys on tuottanut iloksemme kesän aikana useampia eroottisviritteisesti suuntautuneita, ns. pimppiblogeja. Se on mahtavaa! Pimppiblogit, joita lukiessa joutuu jatkuvasti syljeskelemään hampaiden väliin tarttuneita pieniä karvoja, ovat tällaiselle “räplää ittes märäks, mä käyn kusella” -tyyppiselle pimeän kammarin kasanoovalle virvoittavia kuin pääsiäisoratorio.

Kun vielä pippeliveljekset Kitsch-Janne ja Nisukoipi jakavat korvaamattomia neuvoja viettelyn ja pildeeraamisen jaloissa taiteissa, niin tässähän ei paljon muuta tarvitse kuin heittää Mennenit lommoposkille, siirtyä Anjan Pubiin, heittäytyä viettien heiteltäväksi ja antaa luonnon hoitaa.

Tiedä, vaikka vastaan sattuisi suuresti ihailemani nice-bloggaaja Milla B, jonka rakkauden kolera-altaaseen hukuttaisin säkkiin suljetun lemmen kissanpentuni enemmän kuin halukkaasti. Muutenkin kyseinen kirjoittaja saa hormonit hyrräämään niin kuuluvasti, että välillä täytyy tarkistaa, josko kissanpentu on ponnistanut vapaaksi.

Nainen joka tietää, mitä tahtoo, miten tahtoo ja missä tahtoo, ei tietenkään miellytä kanssasisariaan varauksettomasti. Kun elämän suunta on selvillä, voi onneksi kohauttaa toppinsa olkaimia selkeästi pahansuovalle ja kateelliselle kritiikille. Enkä minä käsitä, mikä tuossa Millan kommentissa on sammakkoa - sehän on vain, tota, totta!

Vähän samalla tavalla, kuin minulle elämän katsomukselli sesti hyvinkin tärkeä Erinlaisen Tulevaisuuden Nuoret -yhteisö. Koen äärimmäisen vaikeaksi ymmärtää, miten kukaan järkevästi ajatteleva ja aidosti toimivia vaihtoehtoja pohtiva ihminen voi olla eri mieltä ETN:n suihkunraikkaista näkemyksistä vaikkapa puolustusvoimista. Silti vieraskirjansa on täynnä pahansuopaa latistamista.

Tai kun nouseva nuoriso kirjoittaa omalla kielellään raakilemaisuudessaankin terävästi viiltäviä kuvauksia ja kysymyksiä heille juuri nyt tärkeistä asioista, niin kommentit ovat todella vihamielisiä.

Joskus minä ihmettelen aika paljon näitä kommentoijia. Siis aika paljon. Ihmettelen. näitä. Siis ha-LOO. Loo?

Myös uusi itseviritetty viranomainen, Kielipoliisi, on hämmentänyt upeasti ja itsenäisesti kirjoittavaa kansanosaa. Tyylistä voidaan keskustella, mutta tarvetta kielenhuoltonäkökulmaan on kovasti.

Itse täysin intuitiivisena kirjoittajana, joka ei erota lauseenvastiketta nakkikastikkeesta, luen erittäin mielelläni poliisin pöytäkirjoja. Tälle aukealle ei kielikirves ole vielä jälkeään jättänyt, mikä johtunee ainakin siitä, että kokeneinkaan metsuri ei kyenne löytämään tästä risukosta sopivaa tyveä. Kah, olikohan se siinä?

Olen minä joskus yrittänyt löytää hieman pehmeämpää ja taloudellisempaa ilmaisua, mutta aina silloin huomaan jalkojeni välissä roikkuvan omituisen lihakimpaleen ja runosuoneni seinämät alkavat taas kovettua.

Tai kuten ystävällisen lukijan minulle lähettämä kuva toteaa:

Niinpä en vallan vajavaisena voi kuin lausua loppuun uuden tunnuslauseeni:

Kaiken, mikä elämässä on tietämisen arvoista, olen oppinut Visukintun seksikoulussa.

Ei, ei se ollutk