Aha, lähtee käsistä? No, ehkä muistin kiinnittää turvavyön.

Luin. Koko ilta ja päivä meni - joku linkkasi ja löysin. Mutten minä sitä tähän laita, kun en tiedä haluaisiko. Nyt olen lukenut - ahminut - sen kokonaan. Joka vitun lauseen. Enkä oikein tiedä miksi.

Tirkistely olisi selitys. Halvan helmeilevän kyllästämä osapäivästandupkoo-mikko paljastaa kaiken, minkä muistaa! Ehkä niin.

Sohvan, sopan ja sitkun pimpparaudassa on jotain tavattoman - en minä uskalla sanoa. Ääneen.

Huomenna.

Huomenna kaikki muuttuu.

Ja silti on toivo. On pakko olla. Muuten sitä ei ole kenelläkään.

Huomenna. Varmasti… …

…

Hävettää triviaali pikkunäppäre. Suttuisia kapitaaleja. Ässä väärinpäin megafoniin. Vittu miten kuninkaallisen tyhmää. Toivottavasti huutomerkki tulee ja lyö takaisin. Saappaat hölskyy.

Aika harvoin? Vitut päivitän.

Muutos. Koko elämä satakahekskyt. Ollut siellä, tehnyt sen. Nyt olis taas kulma auki. Lauo, Esko.

Et sä nuorru, vaikka R-kiskan täti niin luuleekin.

Ei jaksais taas näkkilepää, ihraperse kiukuttelee. Priorisoi, saatana. Voi sustakin tulla - edes siivu.

Korni lastu.

Mieti!

Mikä on pahinta mitä vois? Märkä läntti?

Ehkä se sitten näkyis täälläkin.

Tänään näin kaupassa miehen, joka osti satiinilakanat, shampoota, vaihtokalsarit, jättipakkauksen kondomeja.

Se hymyilytti. Hetken.