MiTViTpääministerin morsian

Mitään nakkaa skrivaa. Kaikki vaan vittuilee.

Kelmeät Bloggaajat -hanuriorkesteri vittuilee. Kirjoittelevat posthassuja viittauksia avanthassuihin päiväkirjoituksiinsa ja neohassuihin alaotsikoihinsa. Varoitanpa vain, että kun Sametti- ja Sellerivallankumous pian tulee, te olette ensimmäisinä tullilinjalla – ja se on taatusti verenpunainen. Ketä sitten naurattaa? Hä? Arvatkaa vaan? No ei, ei todellakaan sitä tullimiestä. Eikä Göran Porvalia.

Tanja Karpela vittuilee. Aiheesta kaksi hyvää ja kolme kaunista Fabulandiassa.

Joku Juha Seppälä vittuilee. Kirjailija, sanovat. Jotain Juha Seppälää vituttaa, kun ihmisillä on liikaa kirjaimia näppäimistössään. Joku Juha Seppälä kirjoittaa siitä paperilehteen. Joku Juha Seppälä esimarkkeeraa “blogeja” innovatiivisesti kertomalla kansalle Panu Rajalasta ja Rosa Meriläisestä. Joku Juha Seppälä on sillä tavalla kova kapitalisti, että jonkun Juha Seppälän mielestä kaiken pitää olla tehokasta ja tuottavaa. Joku Juha Seppälä käyttää kirjoituksessaan käsitteitä, joita aiemmin ovat käyttäneet lähinnä Seiskan tähtitytöt. Onko joku Juha Seppälä Seiskan tähtityttö? Hei, joku Juha Seppälä, joku Sedu soittaa, sill’on sulle vippi!

Aistikkaasti nimetty uusi päiväkirjayrittäjä vittuilee. Ehkä – en ole ihan varma. Kaiken varalta kuitenkin, kolme isällisen lempeää sanaa sinulle:

n00b!1!

Eino Leinonen-Matalamäki-Lukka, oikeasti olen taas sitoutunut hommeloon, joka syö kaiken torspoiluenergian pitkälle kevääseen. Enkä nyt tarkoita viimelauantaista sitoutumistani Bulgarian naisten painonnostomaajoukkueen valmennustehtäviin. Vaan ei ehkä kannata juuri nyt sijoittaa mitvit-konsernin osakkeisiin. Tai ostaa uutta iMitvitiä – edes sitä juuri julkaistua mallia ihanohuilla, tuntuman säilyttävillä lateksikuorilla.

Sen verran voin tästä huippusalaisesta, kaikennielevästä, luodinkestävästä, allergiatestatusta projektista paljastaa, että luulenpa vihdoin haistaneeni mitvitinluiskahdettavan markkinaraon:

kevään aikana aion kääntää ilmeisen suositun herra Shakespearen näytelmät ja sonetit englanniksi. Luulisi sieltä angloamerikkalaisesta maailmankolkasta löytyvän paljon enemmän potentiaalista sonetisteja ja näytelmääniköitä. Vaikken minä nyt ymmärrä miten se kaveri niin hip ja pinnalla on, meitsikin sentään raapusteli sonetteja jo vuonna 2003.

Pieneksi tiiseriksi, kuten me kirjailualan ammattilaiset kosteahkoissa kokouksissamme Mukkulassa tapaamme leikillisesti sanoa juuri ennenkuin kiskomme Arto Paasilinnan lipputankoon, pätkä valmista käännöstyötä:

Alkuperäisteksti:

“Oi, hyvät jumalat, te ehjäks tehkää
Rikotun mielen suuret säröt nuo!” *

Käännös:

“Oh, dear gods, thou fixeth
them monumental cracks of fucketh-up mind, Pleaseth!” **

Vaan kiskonpa taas isoisäni teekkarihatun ja isoäitini kveekarinutun päähän ja palaan takaisin kääntäjänkammiooni koeputkien ynnä vanhojen Kansa Taisteli – Miehet Kertovat -vuosikertojen pariin.

Sitäpaitsi mitään nakkaa skrivaa. Kaikki vaan vittuilee.

* William Shakespeare: Kuningas Lear, suom. Paavo Cajander.

** William Shakespeare: Kuningas Lear, suom. Paavo Cajander, eng. mitvit.

*** ei tämmöistä viitettä olekaan, tyhmä.

This entry was posted on Wednesday, February 23rd, 2005 at 00:35. You can follow any comments to this entry through the RSS 2.0 feed. Both comments and pings are currently closed.