Tästähän on jo kaikki sanottu, joten lienee aika lausua muutama ajatus aiheesta. Kirjoitan tätä takatukkaani sukien, pikkutakin hihat muodikkaasti ylös käärittynä, sininen enkeli huuliani hyväillen, pitkä punainen Dunhill-savuke roikkuen rennosti kellastuneiden sormieni välissä.
Pohjoissuomalaisen koulun rehtori perää kunniaansa suomalaiselta verkkopäiväkirjakollegalta, joka kieltämättä rajuin sanankääntein kuvasi suhtautumistaan pohjoissuomalaisen koulun rehtorin opetusmetodeihin ja niiden seurauksiin, kuten ne Kaleva-lehdessä on esitetty.
Poliisi on kehottanut verkkopäiväkirjakollegaa poistamaan sivuiltaan aineiston, jonka katsoo loukkaavan kunniastaan huolestunutta pohjoissuomalaisen koulun rehtoria.
Tapaus on nostattanut laineita verkottuneessa maailmassa yli kielirajojen. Tuohtumuksen kohteena on lähinnä ollut ilmeisen kevein perustein – ts. vailla perusteita – poliisin taholta esitetty ultimaatumi kirjoitusten poistamisesta. Itse tapauksesta, pohjoissuomalaisen koulun rehtorin pedagogisista menetelmistä kuten niitä on Kaleva-lehdessä kuvattu, sen sijaan ei ole juurikaan puhuttu.
Luettuani Kaleva-lehdestä pohjoissuomalaisen koulun rehtorin empaattisista ja lapsen tervettä kasvua tukevista opetustoimista, mielessäni ei missään vaiheessa käynyt ainakaan seuraavanlaisia ajatuksia tai käsitteitä:
- yhdyssanat, jotka muodostuvat ruumiineritteitä kuvaavista sanoista ja ihmisruumiin ylintä osaa luonnehtivasta käsitteistöstä.
- vertaukset, jotka liittyvät toisen maailmansodan aikaisiin totalitaarisiin yhteiskuntajärjestelmiin.
- viittaukset erilaisiin lievä-vakava -asteikolla vaihteleviin mielenterveyden häiriöihin, jotka tyypillisesti alkavat sanalla, joka sellaisenaan muodostaa mm. Alfred Hitchcockin kenties kuuluisimman elokuvan nimen.
- minkäänlaiset toiveet pohjoissuomalaisen koulun rehtorin osalle lankeavista nk. vanhatestamentillisista vitsauksista.
Ja kaikki tietysti vain olettaen, että Kaleva-lehdessä esitellyn puolueettoman asiantuntijaraportin väitteet ovat paikkansapitäviä.
Kertauksen vuoksi muutamia väitteitä puolueettomasta asiantuntijaraportista, Kaleva-lehdestä luettuna.
Kunniaansa kokee loukatun pohjoissuomalaisen koulun rehtori, jonka toimien seurauksena:
“Lapset ovat muun muassa toistuvasti kokeneet tulleensa aiheettomasti syyllistetyiksi vanhempia koskevien asioiden vuoksi. Usein he eivät olleet riittävästi selvillä, mistä on kysymys, kun heille ankarasti huudetaan ja heitä syytetään.”
Kunniastaan huolestuneen pohjoissuomalaisen rehtorin koulussa on karaistu pikku vesaisia mm. seuraavin kannustein:
“Oppilaiden väliseen koulukiusaamiseen ei aina ollut puututtu, vaan oli saatettu kehottaa lyömään takaisin ja jopa sanottu, että annetaanpa pojille puukot, että saavat tapella kunnolla.”
Lapsen turvallista kasvua tasapainoiseksi aikuiseksi on kunniansa uhatuksi kokevan pohjoissuomalaisen rehtorin koulussa hienovaraisesti tuettu mm. seuraavalla, tunnetusti erinomaisella metodilla:
“Erityisen pelottavia olivat kurinpitotilanteet, jossa opettajat ovat ympärillä ja lapsen on seisottava keskellä, kun häntä syytetään ja huudetaan, kunnes hän alkaa itkeä.”
Rajanvedot kodin ja koulun toimivallan suhteen ovat olleet myös selkeitä kunniansa tahratuksi tuntevan pohjoissuomalaisen rehtorin koulussa:
“Ihmettelyä herättivät myös lasten kertomuksissa esiintyneet muistot, joissa lasten vapaa-ajalla tapahtuneista tekemisistä kuritetaan kouluajalla.”
Kunnianpalautusta oikeusteitse kaipaa pohjoissuomalaisen koulun rehtori, jonka psykologinen silmä on ollut terävänä vaikkapa seuraavia vaikeita asioita käsiteltäessä:
“Lasten opetukseen sopimaton piirre on ollut myös se, että kuolemaa, väkivaltaa ja sotaa on kuvattu voimakkaasti eläytyen, mutta kertomuksissa ei ole ollut mitään myönteistä päätöstä tai keinoja, joiden avulla selviydytään. Koulussa on näytetty elokuvia, joita ei alle 13-vuotiaille saisi näyttää kuten esimerkiksi Schindlerin lista. Jeesuksen ristiinnaulitsemista käsittelevää elokuvaa on esitetty vuosien ajan, jolloin lapset ovat toistuvasti altistuneet elokuvan traumatisoiville elementeille. Kertomuksista on opittu ensisijaisesti pelko.”
Kunnianloukkaussyytteen nostanut pohjoissuomalaisen koulun leikkisä rehtori on käyttänyt opetuksessaan myös muita elämyksellisiä elementtejä:
“Opetusmenetelmänä on käytetty myös jonkinlaista pelkotestiä, joka saatettiin tehdä esimerkiksi pimeässä kellarissa. Lasten kokemus oli, että jos he eivät selvinneet, tilalle oli todella pelottava ja opettaja nauroi.”
Kaleva-lehdessä lainatun puolueettoman asiantuntijaraportin mukaan:
“Huolestuttavaa lasten kertomuksissa oli, että aikuinen auktoriteetti oli avannut heille kehitystasoon sopimattomia asioita aivan kuin he olisivat olleet aikuisia, joilla on omia mielipiteitä ja kykyä analysoida esimerkiksi ihmisen seksuaalisuutta, rotukysymyksiä tai miehen ja naisen erilaisuutta tai tasa-arvoisuutta.”
“Huolta ei olisi, jos pelottavat tilanteet olisivat satunnaisia tai yksittäisiä, mutta ne olivat olleet toistuvia.”
“Lähes kaikki selvityksessä mukana olleet 14 lasta kärsivät koulukokemuksiin liittyvistä traumaperäisistä stressioireista ja useat lapset myös pelosta ja ahdistuneisuudesta.”
Tämä kaikki olisi tietysti todella karmeata ja ahdistavaa, jos se olisi totta. Onneksi se ei kuitenkaan ole. Kunniaansa leijonan lailla puolustava pohjoissuomalainen rehtori vetoaa mm. lasten myönteisiin arvioihin hänen opetuksestaan ja persoonastaan. Lapset ovat jopa laatineet kirjallisen kannanoton rehtorin puolesta.
Kaleva-lehden toimittaja tosin toteaa salaliittoteoreetikon itsevarmuudella oppilaiden kannanotosta:
“Lasten antaman, rehtoria puolustavan kirjelmän kypsyyttä ei voi olla hämmästelemättä. Opetuksen koulussa täytyy olla priimaa, siksi kypsää teksti on. Aikuiset eivät ole olleet apuna, lapset vakuuttavat.“
Jos puolueettoman asiantuntijaraportin, siten kuin tiedot on Kaleva-lehdessä esitetty, esittämät syytökset olisivat totta, mitä ne eivät tietenkään ole, minun olisi vaikea nähdä minkälainen luonnehdinta voisi olla riittävän voimakas ylittääkseen kunnianloukkauksen syytekynnyksen.
Jos puolueettoman asiantuntijaraportin, siten kuin tiedot on Kaleva-lehdessä esitetty, esittämät syytökset olisivat totta, mitä ne eivät tietenkään ole, minulta loppuisivat sanat yrittäessäni keksiä luonnehdintaa aikuiselle paskiaiselle, joka ilmeisen uskonnollis-psykoottisin motiivein kiusaa ja manipuloi lapsia.
Jos puolueettoman asiantuntijaraportin, siten kuin tiedot on Kaleva-lehdessä esitetty, esittämät syytökset olisivat totta, mitä ne eivät tietenkään ole, en keksisi kunnianloukkauksen kriteerit ylittävän loukkaavaa nimitystä torakalle, joka omnipotenssifantasioissaan vääristää, tärvelee ja kenties peruuttamattomasti vahingoittaa herkässä kehitysvaiheessa olevien luottavaisten koululaisten psyykeä.
Ei, en minä sellaista osaisi tehdä. Onneksi ei tarvitse, koska puolueettoman asiantuntijaraportin esittämät väitteet ovat vääristeltyjä ja virheellisiä.
Silti joskus nousee mieleen kysymys, miksi kunniansa perään huutelevat yleensä innokkaimmin ne, jotka ovat sitä omien tekojensa tähden peruuttamattomasti vailla.
Ja loppuun urheilutuloksia:
Opettajien kesäpäivillä Oulussa v. 2002 yli 50-vuotiaiden miesten viidenkymmenen metrin vapaauintikilpailussa on kolmanneksi sijoittunut Ilkka Pöyry Muhokselta.
