Eräänä savusumuisena aamuna, aamusavujen lomassa, lomaileva Helsingin Yliopiston kansleri von Bismarck loihe lausumaan:

“Sitä tässä vaan tuumailemaan, jotta mitäs ne on rakkaat kollegat ja alamaiset ne meidän oppilaitoksen ydinosaamisalueet. Nimittäin pientä kohotusta kaivattaisiin muuallakin kuin kamreerin naamataulussa. Että pitäis varmaan hiukka bändätä tätä meidänkin konsernia kun melkein kaikilla muillakin vakavasti otettavilla opistoilla, niinku nyt toi Oksfoordi, on jo oma bändi. Näkisinpä suorastaan, että voitaisiin palkata joku helvetin kallis mainostoimisto joka vois meille sitä bändiä pystyttää ja vallan vaikka uutta logoa diisainata”

“No mutta rakas von…” puuttui puheeseen Helsingin Yliopiston kamreeri Kafka.

“Eihän tässä mitään copypastevraittereita tarvita. Aina ennenkin nää hommat on porukalla hoideltu. Perustetaan kato sellanen, mikä se on, työryhmä ja kelataan tää siima sisään ihan omassa piirissä.”

“Nii just!” innostui Helsingin Yliopiston kamferi Tippa.

“Onhan meillä noita vahvuuksia. Esmes käytännöllisen biologian laitoksella on parilla böönalla aika hyvät perät ja kokeellisen absurdismin laitoksella parilla perällä aika hyvät böönat ja kakseuden tuli kaareutuu suorana ajan staasissa.”

Niinpä työryhmä perustettiin ja eipä aikaakaan kun tanssiva ja palmunlehviä yliopiston käytäville levittelevä kansa sai medioista meditoitavakseen seuraavanlaisen julkilausuman:

“HELSINGIN yliopisto tarvitsee oman brändin.

Yliopiston tulevaisuutta pohtinut työryhmä ehdottaa, että brändi perustuisi laadukkaaseen opetukseen ja tutkimukseen.

Se auttaisi opiskelijoiden ja opettajien houkuttelemisessa ja sitouttamisessa yliopistoon.”
-Metro 16.12.2004 (pdf)

“On se saatanan hieno ehdotus” itkeä tihrusti Helsingin Yliopiston kaleeri Orja paukutellessaan von Bismarckia lavoille ja puristellessaan vaivihkaa Kafkan takamusta sekä Tipan finnejä.

“Jotenkin niin kompakti ja silti kätkee sisäänsä maailmoja… vähän kuin, sniff, meidän ihka-oma Atman! Rakkauslapsi! Eiköhän me tämän kunniaksi korkata se kanslerin työpöydän alalaatikkoon piilotettu brändi”.

Ja kaikki elivät elämänsä loppuun saakka, mitä nyt välillä vähän vaihtoivat keskenään.