Menin sitten eilen vuokraamaan elokuvan. En oikein tiedä miksi päädyin valintaani, kun en ole vanhaakaan versiota nähnyt ja slasher-pätkät nyt eivät missään erityisasemassa verenkiertojärjestelmässäni ole. Ensimmäistä kertaa kävi kuitenkin niin, että elokuvaelämys oli pakko keskeyttää alkumetreillä vastenmielisen, brutaalin, itsetarkoituksellisen väkivallan takia. En minä perhekomediaa luullut vuokranneeni, mutta liika silmille paiskattu julmuus on liikaa.

Kun yö sujui sitten korkeassa kuumeessa unen ja valveen rajamailla houraillen, tuossa kirotussa tilassa, jossa edellisen päivän kuvat ja impressiot vääristyvät tottakin sairaammaksi todellisuudeksi, muistaa taas miksei roottorilapahurmaajia kannata tuijotella iltaisin. Lihakoukussa riippuminen on nääs vittumaista, vaikka omasta sängystä käsin.

Ja kun loputtoman yön vihdoin taittuessa aamun pimeyteen avaa lehden ja sisäsivuilla myhäilevät tuoreet valtuutetut “Pastori Helvetistä“, “Molo-Bogo” ja “Se Vitun Tyhmä Nutipää“, ei voi olla aivan varma, josko mieli sittenkin on jäänyt harhailemaan Teksasin sisäsiittoisiin takametsiin. Ja jos taas ei, niin mitä pitäisi ajatella kanssakaupunkilaisista? Tästä tulee pitkä päivä…