Hallitseva Miss Suomi, poliisin ylijohtaja Megawati Sukarnoputri harjoittaa Kasvisravintola Korvikkeen WC:ssä villiä tantraseksiä tv:stä tuntemattoman diplomiekonomi, malli-juontaja-talonmies Taisto “Töysän Sting” Kessin kanssa. Juuri kliimaksin hetkellä, aktin jatkuttua jo hyvän kolmatta minuuttia, Taisto ymmärtää että vain muutaman kirjaimen paikkaa vaihtamalla sana “vihreät” muuttuu muotoon “hirveät”. Tämän seurauksena Taiston pää räjähtää ja sinkoutuu miljoonina valonhohtoisina palasina universumin ytimeen. Tapahtuma sysää liikkeelle arvaamattoman tapahtumaketjun joka päättyy internetin romahdukseen vuonna 2006. Muistakaa että luitte sen ensin täältä. Megawati jää pohtimaan Helsingin vihreitä ehdokkaita - niinku silleen oikeesti syvällisesti:

VIHREÄ LIITTO

Vihreät. Vihreät vihreät vihreät. Nuo iloisen urbaanit luonnonystävät. Nuo veikeän trendikkäät kaupunkilaiset, jotka lentoaseman kahviossa boardingia odotellessaan siemaisevat pari kuppia lattea ja polttavat päälle hekumallisen savukkeen keskustellessaan tuohtuneeseen sävyyn sademetsien tilasta.

Alkuun on todettava, että kuten kunnon digitaaliajan ekosotureille kuuluukin, ovat vihreät kunnallisvaaliehdokkaat varsin kattavasti levittäneet juuristonsa - juurikasvunsa, sanoisinko - globaaliin verkkoon. Myös laadullinen taso on kanssapolitrukkaajiin verrattuna varsin korkea - mikä irvikissaa luonnollisesti irvistyttää.

Vaan harvoinpa hätä jää vetävän käteen. Heti alkuun Helsingin Vihreät julistavat merkitsevästi: “Huom! Kaikkien ehdokkaiden vaaliverkkosivut eivät ole vielä auenneet.”
Vihreissä on herätty edistyksellisesti ymmärtämään, että monien kohdalla paras tapa kalastaa ääniä todella on avata vaalisivut vasta vaalien jälkeen. Tästä voisivat muiden puolueiden ehdokkaat ottaa oppia.

Vaikka kumisaappaat ja Koijärvi ovat pääsääntöisesti taaksejäänyttä elämää, niin toki jotkut veteraanit jaksavat edelleen pönöttää flanellipaidan kaulukset elegantin uhmakkaasti pystyssä. Ja luonnollisesti vihreistäkin löytyy oman elämänsä veppidisainereita:

Marko Björsin aikaa ja painovoimaa uhmaavat, synkäntyylikkäät sivustot tekevät heti kärkeen vaikutuksen, semminkin jos uskaltautuu ehdokkaan vaikuttavaan lehtileikegalleriaan, josta löytyy aah-elämyksiä niin heppahöperöille kuin keltaisen lehdistön tihrustelijoillekin.

Ehdokas Pirkko Etelävuori puolestaan hyödyntää kiitettävästi tuoretta ja huomiotaherättävää “liikkuva teksti - parempaa kuin seksti” -periaatetta.

Sen sijaan Ehdokas Laura Lappalaisen sivuista en pysty sanomaan mitään, koska olen tällä hetkellä kuntoutuksessa tuki- ja liikuntaelimistökokovartalohalvauksen takia. Tai no, puupaneeli taustakuvana on kyllä aika - luonnonläheistä?

Mutta pääsääntöisesti vihreät ovat tyylikkäitä ja tykkäävät itsestään. Tykkäävät jopa niin paljon, että tuuppaavat mielellään valtavat promokuvansa sivustoilleen sellaisenaan.
[huom. ei kapeakaistayhteyksille - vaan eihän sellaisia tekno-Suomessa enää kellään liene?]

Teistä en tiedä, mutta minun ei tarvitse päästä tunkeutumaan Tuija Braxin sinänsä viehättäviin ihohuokosiin kyetäkseni tekemään äänestyspäätöstä. Jos kerran energiaa säästellään, niin pikseleitä ei ainakaan, perkele?

Muutamat vehreät ehdokkaat ovat kyllä vähän niinkuin chili (voitinksmä metaforapalkinnon?): alkuun vihreitä kuin neiti kesäheinä (voitinksmä nyt sen metaforapalkinnon?), mutta kun hetken malttaa odottaa, niin väri muuttuu…

…vaikkapa kirpakanpunaiseksi. Ehdokas Mikko Pylkkänen siteeraa sivuillaan patamarxahtavaa Imagine-taideteosta Saarikosketettuna ja toimittaa joutohetkinään Sitvas -julkaisua. Sitvas? SitVas! Si-tou-tu-ma-ton Va-sem-mis-to. Jätkähän on punaisempi kuin Lenin joulusaunassa! No, ei lasketa sitä viaksi.

Tyylipuhtaalta sivustolta löytyy toki myös, kuten kunnon ehdokkaalta pitääkin, galleria “äitini tekemiä lasitöitä“.

Punaisena kirsikkana tekstuurikakussa on luonnollisesti puumerkki:

“Design by Mikko”

Kukapa olisi arvannut!

Leena Hernesniemi

Ehdokas aloittaa etusivullaan vakuuttavasti, ellei suorastaan tyhjentävästi:

“Nämä ovat minun kotisivuni. Näillä sivuilla kerrotaan minusta ja minua koskevista ja kiinnostavista asioista. Se on näiden sivujen tarkoitus.”

Ei kai? Voi jeekuna. Hetken jo toivoin että näillä sivuilla olisi kerrottu Andreas Wollenweiderista.

Omituisinta on tietysti, ettei sivulta käy mistään ilmi, kuka helvetti se minä on, jota koskevista asioista näillä minun sivuillani kerrotaan? Minämitähä? Ei nimeä, ei sosiaaliturvatunnusta. Urlista päättelen siis, että olet Leena Hauki. Hauki on kala. Minä.

Seuraa mainoskatko Turun paikalliskanavalla:

Ehdokas Aki Hyödynmaa Julistaa:

“Juuttuminen lillukanvarsiin ja lässytys vaikkapa tyyliin ”lapsiperheitä pitää tukea” ei riitä, vaan asioiden eteen on jotain tehtäväkin. Kaikkihan toivovat hyvää lapsiperheille, vanhuksille, koululaisille, vammaisille, nuorille, naisille…niin minäkin Kukas muuten uskaltaa myös ilmoittaa tukensa meille keski-ikää lähestyville yksin asuville miehille, jotka ovat kaikkien mittareiden mukaan suurimmassa vaarassa syrjäytyä? No minä ilmoittaudun!”

Wink wink!

Sen sijaan kauhean hui-pelvoittava on ilmiö, josta tulee mieleen muutamakin kaukainen valtio, joiden nimi pyörii ihan tuossa kielen päällä…

Ei todellakaan riitä, että ehdokas, kaupunginvaltuuston istuva puheenjohtaja Minerva Krohnin kampanjapäällikkö on sattumoisin Amanda Krohn.

Ehdokkaan kampanjaa nimittäin rahoitetaan taiteilija Inari Krohnin grafiikalla.

Kun vielä pahin kilpailija on ehdokas Leena Krohn, niin tarvitseeko minun edes mainita kansanedustaja Irina Krohnia voidakseni jo tässä vaiheessa ehdottaa, että säädämme suoraan lain, jonka mukaan kaikkien suomalaisten sukunimeksi vaihdetaan Singh… eiku Krohn. Se poistaa turhaa limaa kurkustakin niin mukavasti. Krohn, Krohn.

Kalle Könkkölä puolestaan heittää heti kovan haasteen ja tiedustelee “mistä on kyse?”

No, veikkaan että muinoin Hymy-lehdessäkin luurannut Jallu on käynyt heilastelemassa erästäkin Päiviä ja yrittää nyt piileskellä puhujapöntön takana hurjistuneen kilpakosijan Paavon kostoa peläten. Vaan Jallupa ei arvaa, että Paavon nunchaku on juuri heilahtamassa ylävasemmalta suoraan Jallua kupoliin.

Tai olisiko kuvassa ehdokas itse tapansa mukaan huutelemassa törkeyksiä naapurille piha-aidan takaa, mutta hän ei huomaa, että tällä kertaa viekas naapuri on pystyttänyt mikrofonin tallentaakseen solvaukset tulevaa oikeuskäsittelyä varten?

Ei vaan, asia on hyvä, mutta kun kerran kysyttiin…

Ehdokas Arto Wiklan työstämä poliittinen periaateohjelmageneraattori on kyllä niin nerokas, että sen edessä ei voi kuin nöyrtyä. Nöyr nöyr. Mutta miksi se printtaa puolueiden periaateohjelmat sellaisenaan? (<--poliittinen, kantaaottava vitsi blink-blinketi-blink ehhah. Vanhasen Hallitus, Perkele!)

Loppuun vielä hieman vireän Vihreää kukkuu-galleriaa:

Hannele “Hanuri” Luukkaisen (muistinkohan nyt lempinimen oikein?) “hanucat” -sivusto vastaa tyhjentävästi kaikkiin muihin paitsi yhteen yleisökysymykseen: Haluaisin vielä tiedustella, mikä on Hannele muuten sun niinko lempparieläin?

X-files didudidu -osiossa ihmettelemme: mitä helvettiä tapahtuu ehdokas Taija Ståhlbergin kaulan ympäristössä?

Ja sloganit Persshiasta -minuutissa tänään vieraana ehdokas Erja Tenhonen-Lightfoot:

“Ollako vai omistaa?
Siinä vasta pulma.”

No on, siinä on kyllä pulma isolla puulla. Nyt kun olet oikein tulkkisnaisia, niin kerrotko vielä, että mikäs helvetti se pulma siinä olikaan?

Vihreän esikois- ja erikoispalkinnon, ydinkäyttöisen tuulivoimalan, vie kuitenkin tällä kertaa ehdokas Hannu Oskala sloganillaan

“Nuorta hikeä valtuustoon!”

Damn right, man! Ja nuorta jalkasientä. Eikä nuori hilse koskaan ole ketään pahentanut. Vielä kaupan päälle tuoreet jarruraidat kaikkien valtuutettujen kalsareihin!

Juuri kun Megawati on tilaamassa kolmattatoista minttufernetiä, vain lääkkeeksi, iskee salama yllättäen kirkkaalta taivaalta - aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Loppukuvassa Megawati-parka herää helvetin kuudennelta kehältä helvetinmoisessa kankkusessa, pyrstö- ynnä intiaanipäähineen sulat kärähtäneenä. Wow, that’s what I call “Deus ex machina”. Näin sai paha palkkansa (50€/tunti + autoetu). Kuten tiedämme, helvetissä ei ole internetiä ja intranetkin on aina alhaalla kuten helvetissä kuuluukin, joten kirjoitussarja päättyy tältä erää tähän.

Hämäsin, oikeasti se päättyy tähän.