Kysyn Vaan, blogimaailman ainoa rocktähti ja pölynimurikauppias, sulki blogoslavian haarapanttilainaamonsa ja se on meille aivan oikein.
Yksikään kirjoittaja ei ole pystynyt tähän mennessä synnyttämään samankaltaista seurantaa, myyttiä ja fanikulttia kuin tuo sumuisten salaojien marlboro-mies, tuo savuisten supermarkettien kassaneiti. Koskaan en myöskään ole nähnyt täydelliseen vapaaehtoisuuteen perustuvassa ilmaisjulkaisussa niin hengästyttävällä tahdilla tuotettua säkenöivän humoristista, mutta myös inhimillistä ja tekijänsä näköistä pakinointia. Eikä se ole mikään selitys että KV on robotti. Epäilenpä, ettei vastaavaa vähään aikaan tulla näkemään.
Tuo kaamean epäinhimillinen julkaisutahti lienee myös se, joka poltti marxisti-voyeuristimme savukkeen ja virtapiirit loppuun. Eikä se ole mikään selitys että KV on robotti.
Kuten niin moniaalla on epäilty, toivon minäkin kovasti että saaga ei pääty. Jäämme pidättämään hengitystämme paluuseen saakka. Pff…pfff…perkele..pfff.. No, ainakin virtsaa pidätämme. Nnnnngghh…helevetti. Josko Sitten pidätämme edes Matti Nykäsen. Ai on jo…?
Seuraa henkilökohtainen viesti Kysyn Vaanille:
Vittu, jos täällä joku leikkii prinsessaleikkejä, niin se olen kyllä minä!
Sitten ovat nämä… no niin. Yhtäkkiä puskista popsahtelee neropettereitä ja -petterittäriä joiden on pakko päästä sanomaan että “minäpellepä se lopetin tilaukseni jo yhenksänkytluvulla” tai “taso on laskenut, mamma, taso on laskenut“. Ja henkseleiden pauke kuuluu tänne Bogotaan saakka kun oikein oivalletaan kysyä että “anteeksi kuka?“.
On se nyt jumalauta. Sen minä ymmärrän jos ollaan eri mieltä asioista ja niistä keskustellaan kiihkeän asiattomastikin, mutta mikä ihme saa kanssailmaisjulkaisijat vinkumaan silkkaa vahingoniloaan julkisesti?
Mikä saa pienet sielut nyrveksimään sille, joka palkatta yrittää tuottaa jotain luovaa, hauskaa, absurdia ja kiinnostavaa, vaikka sitten välillä vähän heikommin onnistuenkin? Onhan kuitenkin niin, että KV huonoimmillaankin oli hauskempi kuin useimmat meistä baaritiskillä pilkun aikaan. No, mikä menee ylös kiskotaan yleensä myös alas – paitsi mitvitin kalsarit.
Ja on kai se nyt niin, että nämä ovat jokaisen omia pikku palstoja, joita kenenkään ei tarvitse lukea ja joissa kenelläkään ei ole senttiäkään kiinni. Tason laskusta huomautteleminen kertoo matalasta otsasta ja luiskasta asenteesta, kirjoittajan vai kirjoituksen kohteen, jätän lukijoilleni huomisen harjoitustehtäväksi.
Jos joku joskus kehtaa tulla mankumaan mitvitin (kiistämättömästä) tason laskusta, niin puren pallit munasarjoineen irti nielemättä. Täällä lasketellaan tasoa kuin persemäkeä laskiaisena konsanaan aivan juuri niin paljon kuin pystytään tai sattuu huvittamaan. Samoin myös julkaisutahti on juuri se mikä se on – oli se kerran viikossa, vuodessa tai elämässä – siihen ei ole kenelläkään mitään sanomista. Tämä ei ole kolumni. Tämä ei ole päivälehti. Tämä ei ole demokratia. Tämä on mitvit. Kansanvalta täällä rajoittuu pinseripamauksen rastiin ja se on punaista viivaakin pienempi valta se.
Minä olen surullinen Kysyn Vaanin hiljaisuudesta. Eikö nyt voisi jonkun spin-offin pyöräyttää, vaikka “Naisia tappavan robotin housuton veljenpoika“? En ole kanssakirjureiden lailla valitettavasti aivan varma että KV palaa – ainakaan minun elinaikanani. Iso kiitos kuitenkin näistä.
…ja siitä tuhannesta eurosta ja piiskaamisesta, että suostuin kirjoittamaan tämän.
Hyvää matkaa Siriukselle!
Palkatta? Tarkoitatteko että teille ei makseta tästä?
Onpas.
Sun tasosi on laskenut.
Kysyn vaanin suurimpiin saavutuksiin kuuluu ehdottomasti se, että hänen lopettamisensa on saanut mitvitin päivittämään bloginsa 2 kertaa 24 tunnin sisällä. Uskomaton saavutus.
Nimim. Piikkis: kysyn Vaanille ei makseta, mulle toki- päiväysvanhoina nakkeina…
Nimim. Julius: Ovvai?
Nimim. Merten: Vitut on. Se on noussut. Se ei vaan näy ulospäin.
Nimim. Schizo-Janne: Kymmenen tunnin sisällä. Tähän vuorokauteen mahtuu siis vielä pari tekstiä lisää.
No hei, ei nyt tehrä tästä numeroo.
Mitvit on oikeilla jäljillä (kuten hän on 40 prosenttia ajasta) siinä, että päivitystahdillani oli mahdoton keskittyä ns. ”muihin proggiksiin”, henkilökohtaisesta hygieniasta nyt puhumattakaan. Ja joskus sitä vain tällainen vaatimaton luova nero haluaa kirjoittaa jotain muuta. Ehkäpä vaikka sen suuren 72-sivuisen suomalaisen romaanin, jota ehdin jo Kysyn vaanissa lupailla.
Ei tässä nyt sen kummempaa mystiikkaa ole. Uudet projektit kutsuvat. Jos lähivuosina kirjakaupassa käsiinne tarttuu kirja, jonka väsyneen ummehtuneessa vessahuumorissa on jotain etäisen tuttua, tiedätte ehkä, kenestä on kyse. Ja jos tällaista kirjaa ei koskaan ilmesty, tiedätte, että jossain on ihminen, jonka haaveet eivät koskaan toteutuneet ja jonka ainoaksi kontribuutioksi ihmiskunnalle jäi naisia tappavan robotin keksiminen.
Anyway, hauskaa oli niin kauan kuin sitä kesti, eikä voi muuta kuin esittää rajatonta ihailua lahjakkaita ja rohkeasti itsensä likoon laittavia kanssabloggaajia kohtaan. (Ja Mitvitiä myös.) Olkaahan kiltisti. Peace! Kysyn vaan out.
Bravo!
Mitvit on selvästi ymmärtänyt blogin syvemmän olemuksen. Voiko sitä tuon selvemmin sanoa…
Democracy it ain’t.
Kirjoitat, Mitti, kauniisti ja asiasta.
Siis mä nyt kyllä olen todella loukkaantunut. Kysyn vaan LUPASI, että kirjoittaisi ainakin esseen aiheesta “Ruokaa saa jääkaapista”. Ja kyllähän kaikki tietävät, että lupaus on pidettävä, koska muuten on ihan pissapää!
Mä en ala!
Onkohan se Kysyn Vaanin sähköpostiosoitekaan enää toiminnassa. Pitäisi kirjoittaa vielä kiitokset että jaksoi noinkin kauan viihdyttää meitä ja kannustaa eteenpäin. En ehtinyt hänen “elinaikanaan”. En ole itse bloggaaja enkä ole ennen kirjoitellut kommenttiosastoillekaan.
Tyylikäs lopetus siltä. Parempi tuo kokonaan poistaminen on kuin jättää blogi nettiin eikä päivitä sitä ollenkaan. Ja luulisi sen kirjan onnistuvan, jos kerran kaikki nailon biitit ja henkkahyppösetkin saa elämänkertaa läpi.