P. “hormoni-hormoni” Jussilan poistuttua traagisesti autuaammille verkostomarkkinoille olen ollut pakotettu etsimään uutta lievästi ärsyttävää syvähuvituksen kohdetta – semminkin kun insidentti on generoinut sivuilleni toistatuhatta hakuosumaa. Surevan lesken arvokas vetäytyminen julkisuudesta on ollut jo niin vastenmielistä seurattavaa, että nauru takertuu kurkkuun, joten hänestä ei ole edesmenneen miehensä arvokkaan työn jatkajaksi, vaikka perusosamäärät ovatkin kohdallaan.
Mutta onneksi meillä on kuitenkin aina luotettava Harri “hormoni-mormoni” Koponen, joka tosin poistuu toisuskoisille mobiiliapajille. Onneksi Hartsa “Me olemme nyt päätyneet siihen, että Harri jättää TeliaSoneran. Se on valitettavaa, mutta mielestäni se on välttämätöntä koska olen ollut pakotettu toteamaan, että meidän suhtautumisemme liiketoimintastrategioihin ja hallituksen antamiin sisäisiin hallintoperiaatteisiin ei ole yhdenmukainen” Koposella (josta muuten tulee elävästi mieleen ankistien hyvin tuntema Hauis Harteikko) on upea ja vahva näkemys uudesta asemapaikastaan Kuwaitista:
“Kun tulee lentokentälle, keskeisin huomio on väestön vaatetus. Naiset ovat hunnutettuja, ja miehillä on päähineet ja kaavut. Rukoushetki pidetään viisi kertaa päivässä. Naiset saavat ajaa autoa, ja muutenkin maa vaikuttaa erittäin suvaitsevaiselta.”
Lehti-verkkouutisverkkojulkaisu puolestaan tuntuu saavuttavan nopeasti jalansijaa myös perinteisten medioiden puolella. Nyt ne ovat soluttaneet jo kansainväliset uutistoimistot (Uutislehti 100 raportoi):
“Brittiläinen poliisin huumekoira on kuollut huumeiden yliannostukseen työtehtävissään, poliisi kertoi maanantaina.
[...]
Koiran menetys oli kova isku Toddin omistajalle, konstaapeli Roger Moorelle sekä hänen perheelleen.(STT-AFP)”
Muuten olen jälleen joutunut huomaamaan miten vaikeaa on elää, kun synapseja yhdistää vain yksi piuha: aamulla venytellessäni nautinnollisesti maalauksellista kehoani pälkähtihe päähäni ajatus. Koska ajatus ilmeisesti varasi koko viestinvälityskapasiteettini, huomasin vasta merkittävän ajan kuluttua, että käteni olivat jääneet – venyttelyn brutaalisti keskeydyttyä – yläasentoon.
Mietitäänpä sitä.