Arvovaltaisilta kulinaristitahoilta on ihmetelty mitvitin tuotannon kuihtumista. No se nyt vaan johtuu siitä että meikäläinen on joutunut helvettiin, eikä täällä juurikaan ole internetkahviloita.
Ei vaan, ei syytä huoleen, oikeasti olen vain menettänyt paikan- ja ajantajuni ja äänet päässäni kehottavat tappamaan.
Tai sitten on vaan Muuta Tekemistä. Muu Tekeminen tuntuu kiristävän mitvitin jo vanhastaankin kireää pääntakalistoa siten, että entinen sovitteleva ja analyyttinen kirjoitus- ja elämäntyyli (tässä järjestyksessä) uhkaa muuttua aggressiiviseksi ja vittuilevaisenlännäksi. Niinpä olen tietoisesti pidättäytynyt kirjailemisesta – sekä elämästä. Lisäksi Muun Tekemisen paineet ovat sitä luokkaa, että olen ottanut iltatyötä polkupyöränpumppuna, että ei tässä nyt oikein ehdi, mama. Asiaintilaa jatkunee pitkälle syyskuuhun, joka tiedonsirpale tässä nyt julkisesti seinään naulattakoon.
Toki näinä aikoina, kun P.J on vaihtanut kuntosalia, Matti ja Mervi ovat onnellisen tasapainoisesti naimisissa, Lovi-Lassen terävät analogiat iskevät kerta toisensa jälkeen jauhot suuhun tyhmille hummanisteille ja muille uskiksille ja Ihmelammaskin aivan oikeutetusti päivittelee maailman ahdistavaa muuttumista, kun Vulgariaan on ilmestynyt muitakin kuin ne kolme fiksua ja pohdiskelevaa oikeaa laitahyökkääjää TuTalta, on vaikea keksiä mitään sanottavaa, kun kukaan nyt vaan ei sano mitään tyhmää. Sanokaa nyt jumalauta joku jotain tyhmää!
Ei mutta voihan sitä aina tilittää! Tänä aamuna Kallion kaduilla pysähtyi hampuusinne sydän, kun vastaan tuli pikkutyttö, joka iloisesti huikkasi suuntaani: “ISI! MOIKKA!”. Tehtyäni tavanomaiset ruokkopikalaskelmat (on sitä nääs ennenkin oltu, heh heh jätkät, heh heh) ja maastouduttuani tajusin, että tervehdys oli tarkoitettu takanani kulkevalle herrasmiehelle.
Benrope, tuo mainio mies jolta pitäisi kieltää – ja kiellänkin – käsitteen “peltilehmä” käyttö, kysyy verkkojulkaisussaan: “mikä on se pienehkö lintu Jäämeren tienoilla, joka pitää surullista piippaavaa ääntä?”
No se on Nokiakana.
Vittu, kerroin vitsin. Onko nyt hauskaa?
Kerta kiellon päälle. PELTILEHMÄ!
Vaan jotta että vitsin murjaisit. Nokiakana. Khi-hi-hi! Nokiakana! Hähää! Nokia…
No voi tonyhalmetti, mutta kun nää vittuilevanlännät postausentrypostaukset on ollut niin hauskoja viime aikoina.. lukis vaikka useamminkin :)
“Vittu, kerroin vitsin. Onko nyt hauskaa?”
No on. Entä ite? Onko ittelläs hauskaa? Hä? Hekottelitko kirjoittaessas? Hymyilitkö? Mitä? Jouduitko ajattelemaan maataloustraktoreitten takapyörien stanssauksia naputellessas ettei keskittyminen kärsi? Pälyilitkö epäluuloisesti ympärilles kun olit kysymysmerkin jälkeen lyönyt entteriä? Kyselen tässä minäkin vaan sitten että mahtaako olla tietoa.
Nyt voin kuolla onnellisena.
Nimim. b: Aika hyvin plokkasit tuon sketsin ytimen het’ tuoreeltaan. Ei kannata kuitenkaan uhitella – mitvitin kosto on kankea.
Nimim. Eri: Voit lukea näitä aivan niin usein kuin haluat.
Nimim Istu Japala: Ei minulla tarvitse olla hauskaa. Minulle maksetaan tästä.
Nimim. Kysyn vaan: Lupaat vaan…