WC-käyntien ohella tämä verkkopäiväkirjailu on ilokseni saavuttanut senkaltaisen statuksen, että voidaan alkaa puhumaan jatkuvuudesta, ellei suorastaan syklistä. Itse tosin puhun mieluiten universaalista, sykkivästä kaiken elollisen ja elottoman ykseydestä.
Kuten viime vuonna tähän samaan aikaan, on RovinssiRok -lippu jälleen perstaskussa polttelemassa lovea lompakon kylkeen (miten se on mahdollista kun lompakko on povarissa? Yst. vast. pers.). Niinpä – ensimmäistä kertaa tämän päiväpääkirjan historiassa – on mahdollista luoda retrospektiivinen katsaus viime vuoteen. Koska en kuitenkaan tiedä, mitä retrospektiivinen tarkoittaa, ja koska arkistot tuolta ajalta on poistettu hygieniasyistä, tyydyn vain lainailemaan itseäni muutamalta vuodentakaiselta päivältä. Mmmm… itselainausta.
Hippi-trippi alkoi toiveikkaissa merkeissä ja henkseleitä paukutellen. Tuossa vaiheessa päiväkirja-anonymiteettikin (mitviteetti) oli vielä täydellinen:
“Provinssiin vie hienon miekkamiehen tie. Hallaa lupaavat. No, ei sinne olla menossa aurinkoa ottamaankaan. Laittakaa vaikka pakkasta koko päiväksi, ei tunnu missään. Blogaamiseen tulee joltinenkin tauko, mikä ei liene kestämättömimmästä päästä asioita kenellekään.
[...]
Itse luonnollisesti käyttäydyn viileän sivistyneesti ja hienostuneesti sekä näytän tärisyttävän tyylikkäältä niin kaljateltassa kuin Bajamajassakin. Nähdään siis siellä! Minä olen se kolmas vasemmalta. Se jonka silmät harittavat.”
Sunnuntaina olo ei – edelleen noin kolmessa promillessa (lapset, älkää kokeilko kotona) – ollut enää aivan yhtä voitokas ja henkselitkin olivat poikki. Kaikenkaikkiaan satunnainen matkailija olisi ollut oivaa riistaa Jehovan Todistajille:
“Nyt on morkkis. Sanokaa ihan mitä vaan, se uppoaa. Nyt saatte tiputettua. Morkkis on.”
Maanantaina pää oli jo selvä ja alkoi selittelyosuus – että ei siellä nyt mitään niin ihmeellistä. Mikä kyllä piti paikkansakin. Lupauksiakin tehtiin, joskin takaovi jätettiin heti raolleen. Lähempi historia todistanee lupauksen toteuman:
“Kaikenkaikkiaan helvetillinen morkkis(tm) syntyy usean päivän voimakkaasta päihtymystilasta – tai sen loppumisesta. Tämän fysiologisen reaktion kykenee tietysti jokainen fuksitasonkin rationalisti-luonnontieteilijä ennakoimaan ja toimimaan viisaammin. Humanisteilla on joskus heikompaa.
Festariarvostelut jätän osaavammille. Oli siellä jotain esiintyjiäkin. Ja kivaakin. Ikinä en enää alkoholiin koske.
Ei saatana. Mittumaariko se siellä pullojaan kilistelee?!?”
Tänä vuonna saa kirjallinen kikkailu väistyä ja lähden nöyrästi toteuttamaan suomalaisen miehen ikiaikaista velvollisuutta: tötteröimään ja häpäisemaan itseni ja esivanhempani seitsemänteen polveen ja kuudenteen liikavarpaaseen. Saa nähdä onko housunpunttiin tarttunut yhtään sivistysroiskeita. Vähimmäistavoite on kännikirjailun välttäminen sunnuntai-iltana.
Nähdään siellä. Minä olen se kolmas vasemmalta – se jolla repsottaa vetoketju auki.
Minä olen se, joka tulee paikalle vain ja
ainoastaan Bowieta katsomaan…nähdään siellä!
Siellä nähdään siis.
Bowietapa hyvinkin. Jos jaksaa.
Olisiko mitvitillä perse sydämen paikalla? Selittäisi tuon lompsajutun..