[ nyt soi: Suicidal Tendencies: Don't Give a Fuck
videoissa: The Princess Diaries
yöpöydällä: The Pain Behind the Mask: Overcoming Masculine Depression
mood: wankish 
]
Katrillia, katrillia! It’s good to be the princess.
Olen viime päivinä yrittänyt epätoivoisesti keksiä itselleni mielekästä tekemistä:
Olen lukenut Dostojevskin koko tuotannon metromatkalla ja Gray’s Anatomyn Stockmannin hississä matkalla naisten alusvaateosastolle (4.krs.) pelkkä perperi ylläni. Vessalukemistonani on ollut Alastalon Salissa (Saattoi olla myös Jallun kuvareportaasi Alastomat Talissa. En ole ihan varma.)
Olen opetellut uusia harrastuksia kuten monster truck racing, seksuaalineuvonta, seksuaalineulonta, luonnontieteet ja tekniikka, esteettinen kirurgia, ATK, YTM, WTC ja CCCP.
Olen kaivanut kaikki harakat nenästäni ja neppaillut ne seinille, vaihtanut kalsarit, lähetellyt herjausviestejä Pohjois-Koreaan (“your daddy was Kim Il Suck and you have a ridiculously tiny “jong”. Love and kisses, Dubya.”) sekä harrastanut estotonta seksiä sohvatyynyjen kanssa – mikään ei tunnu auttavan. Mikään ei korvaa anonyymiä rippiä maailmanlaajuisessa seitissä. (olkoon tuo edellinen muuten myöhästynyt sunnuntailista Skitso-skitson kunniaksi.)
Joku kaipasi selitystä johonkin, en nyt muista mihin. No, selitys:
Tai sama aforistisemmin ilmaistuna:
mielipiteet ovat kuin persereikiä: sinne on kiva työntää pieniä esineitä.
Väsähtäneisiin epäilyksiin kolmiodraamasta vastaan kryptisesti hymyillen, lallattamalla vekkulisti:
“Porsaita äidin oomme kaikki,
oomme kaikki,
oomme kaikki.
Porsaita äidin oomme kaikki,
oomme kaikki,
kaikki:
Shine
ja Minya.
…ja Mii-ii-nää.”
Kirjoitettuani pari harjoitelmaa uudeksi blogiksi ja todettuani, etten ole puoliksikaan niin lahjakas kirjoittaja että osaisin vaihtaa tyyliä tyylikkäästi, jatkan siis tätä kastraattilaulantaa. Pari asiaa noista harjoitelmista jäi kuitenkin sukanvarteen, josta ne kantapäässä olevasta reiästä hulahtivat lattialle ja hukkuivat.
Niinpä aloitan uuden “tagline, nyt” meiningin – tagline (onko sille hyvää suomennosta) päivittyy epämääräajoin. Sovitaan että tuo “logossa” ollut mittatikku on enemmänkin meikäpolkkaajan CV. Notta tiedoksi ensi vuoden palkintoraadille: tämäpelle, jos ahkeraksi ryhtyy, ehtii kieräyttää useamman sata taglinea – ketunhäntä on siis vahvasti kainalossa. Tietäisitte mitä toisessa kainalossa on… vihje: se ei valitettavasti ole Rexonaa.
Ja nyt kun palkintoasiaan päästiin, niin uskallan ehdottaa ensi vuodelle “Kalmainen Kaakkuri” -palkintoa latteimmasta vänkytyksestä tai vinoutuneimmasta venkoilusta kuluneena vuonna. Vahvana ehdokkaana – jo nyt – erään nimeltämainitsemattoman anonyymikirjoittajan hienovaraiset, vain rivien välistä luettavissa olevat vinkunat nimeltämainitsemattoman palkinnon ehdokasasetelman ja palkintojakauman epäoikeudenmukaisuudesta. Tiukasti imussa: toisen nimeltämainitsemattoman anonyymiallekirjoittaneen prinsessaleikit.
Niin tuosta juolahtihe mieleeni, uudistus uudistuu: marginaaliin iskeytyy myös “menit sitten sanomaan” -osio, johon ripustetaan lainauksia Blogoslaviassa, IRLannissa, hiekkalaatikolla, kuuromykkien vuosikokouksessa tai Cosmopolitanissa lausutuista timantinkovista timanteista tai suoleen juuttuneista pökäleistä. Vaikka ensimmäinen käsittelee itseäni, ei laatikko tule jatkossa olemaan henkilökohtainen runkkupalstani (se olisikin ainutlaatuista tässä osoitteessa. -nimim. vihainen lukija ja veronmaksaja). Jätän lukijoideni tehtäväksi päätellä (isot pojat kuulemma aina sanoo näin) onko ensimmäinen nosto titaani vai torspo.
Ja linkkiblogiksi toki venyn myös. Ensimmäinen linkki: Ihmisiä, jotka isoavat pisteytystä.
‘Nuff said, sano Selonperän Hilma kun laskiämpäriä tyhjensi (Hilma ei ollut koskaan kovin hyvä kielissä).
Nyt saa päästää röhönaurun.
Illuusioiden särkymisestä, joulupukista ja naapurin sedästä tai ensimmäisestä seksikokemuksesta ehkä joskus myöhemmin.
J.K. Ei saa Pinseristit tuommoista tehdä. Tämälämältä hulahtivat aamugambinat punteille ja huulilta purkautui kauhistavia, spontaaneja “Vittu, ei tuu tapahtumaan. Siis mun leiska menee ihan tukkoon…” -purkauksia kunnes ymmärsin vilkaista kalenteriin – vain todetakseni ettei minulla ole kalenteria.