Mitvitin kirjoitusmotivaatiota naarataan tällä hetkellä Eläintarhanlahdesta - toivomme parasta, mitä se kenellekin lienee. Niinpä käytän palstavuoroani (kyllä, meillä - minulla ja Napoleonilla - on täällä Niuvanniemessä sellaiset) puuttuakseni todella merkittävään ja ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen epäkohtaan:
Sitä kun joskus täytyy ihmisen ostaa jotain muutakin kuin kyrsää. Nyt olisi lähestyvän rojektin tiimoilta tarvetta keskihintaiselle musiikkilaitteelle.
No, tekeepi tavan-mitvitti sen taustatyön minkä pystyy ja kaivaa seitistä laitetta diilaavat musiikkikauppiaat. Kiva, hinnatkin löytyvät ja kaikki hyvin. Ei kun kaupoille hieromaan.
Soitinvittuilimossahan saa aina haahuilla ihan rauhassa vaikka kuinka kauan ilman että myyjät oma-aloitteisesti palvelisivat, tässä ei ole mitään uutta. Mutta voi tyrsky ja kyrväys, kun sitten kyllästyy näyttämään siltä, että “ois tässä vähän fyrkkaa teille taskussa, kelepaako?” ja kaivaa sen myyjän esille:
Jostain tiskin alta mönkii valuva lehmänpaska, joka venyttelevällä äänellä vonkuu :” Njoooo.. ei meillä oo ollu tapana pitää noita varastossa.” - hiljaisuus.
Ei pahoitteluja, ehdotusta tilaamisesta, pahoitteluja, yhteystietojen ylösottamista, pahoitteluja. Vain vaivaantunut hiljaisuus ja ylimielistä senääntuijottelua.
Kyllä minä ymmärrän että joskus, kun soittaminen ei takaa toimeentuloa, joutuu tekemään jotain vähemmän innostavaa kuin Wembleyllä kepittäminen. Silti ei mene kaaliin, miten tuollainen sateenraiskaama räkäklimppiys tuntuu olevan alalla pääsyvaatimuksena. Saatana kun ei jaksaisi teitä ruveta kouluttamaan.
Haista pasisti vittu, minä lennätän 500 egerzegeriäni Saksaan.
Tämä insidentti muistutti minua jälleen, miksi en ole koskaan viihtynyt muusikkoporukoissa.Jostainhan sitä kuitenkin pitää kulttuuriorientoituneen hakea hengailuviiteryhmänsä, joten mitä tehdä kun:
Muusikoilla on saappaan sisäkumin sivistys.
Näyttelijöiden ego on synnytetty Pietarinkirkossa ja varttunut Buckinghamin palatsissa.
Kirjailijat pallottelevat kroonisen deliriumin ja kuudennentoista yön tunnelin välillä.
Kuvataiteilijat ovat huuruisempia kuin Elektro-Helios etelänavalla.
No ehkä sitten valitsen nuo kirjailijat. Vai sittenkin jääkiekkoilijat? Nimittäin…
Sarjassamme aidosti nolot tunnustukset. Eikä ole edes pippeliosastolta:
Minä katson lätkäpallon MM-kisoja. Noin, nyt se on sanottu. Se on todella kummallista, koska minusta sekä kaukalossa pörräävät tumpulat, että katsomossa ördäävät vampulat ovat jokseenkin vastenmielistä sakkia. Mutta itse peli on kyllä dynamiikaltaan aika kiinnostava…
Loppuun, koska oma luovuuteni on kyläilemässä ja koska tein kevään timanttiturbokulttuurihankinnan, haluan ilahduttaa kaikkia lukijoitani ja laskijoitani nousevan runoilijan tekstillä. On näetsen riimi ja ajatus kohdallaan tavalla, josta Tony H ei edes unelmoi:
“Kukka, kukka kasva kukka kevään.
Kukka piristää kesän, kukka kiristää.
Syksyn kukka on kuin kukka rukka.
Talven kukka ei oo kukka.”
-Samu 2B Kevätpörriäisessä.
Kevään kunniaksi - jälleen kerran päivän aiheen yli, ali ja ympäri - päivän Cosmo:
“Cosmo houkutteli miehet kuvailemaan kumppaninsa
kiihottavimpia kujeita. Niiden avulla sytytät miehesi ennen näkemättömään roihuun ja saat hänet syömään kädestäsi.”
Niin, palovammaosastolla on varmasti mukavaa jos joku ruokkii…
Älä hyvä mies sekoita musiikkiliikkeen “myyjää”, ja muusikkoa. Kyllä meitä on ihan yhteiskuntakelpoisiakin muusikkoja. Sinä olet vain epäonneksesi törmännyt Muusikkoihin. Pahoittelen tapahtunutta. Tosin jotenkin tuosta [tekstistäsi] sai sen kuvan, että tapahtui mitä hyvänsä muusikko on kakkakikkana. Eipä sillä, vaikka humaaniutta ja humanismiä kannatan ja harrastan, mahtuu siihenkin porukkaan niitä sivistyssanoja sivistyssanojen vuoksi viljeleviä itseään parempia kirkasotsaisia kusipäitä, joiden elämäntehtävä tuntuu olevan toisten nöyryyttäminen ihan vain huvin ja urheilun vuoksi.
Et sillee. Anteeksi nyt tästä mutta tuli vain mieleeni. :)
Hyvä Sointu!
Et ehkä lukenut tekstini rivien välistä, että itsekin määritelmällisesti kuulun (ainakin osittain) tuohon yhteiskuntakelvottomaan paarialuokkaan. Mutta musiikkiliikkeen myyjät ovat kyllä useimmiten muusikkkkojaita. Toki olen tavannut äärimmäisen älykkäitä, hyväntuoksuisia ja viehättäviä musikantteja, mutta eihän sen sanominen olisi yhtään hauskaa.
Humanistiksi luen itseni pääasiassa laajassa Kokkarislaisessa mielessä…
Jos voisit olla mikä tahansa sointu niin mikä olisit?
Tritonus. :) Jännitys kohoaa huippuunsa ja vaatii jälkeensä harmoniaa, jottei jätä kuulijaa itsemurhan partaalle epätietoisuuteen kärvistelemään… (Edellinen lause toimikoon esimerkkinä siitä kuinka kivan pikku vastauksen voi vesittää turhalla selittelyllä täysin.)
*tukehtuu suoliinsa pelkästä itseinhosta*
No joo, eli siis okei: hauskaa vappua, toivoo onnellinen laivakello Kotkasta.
Sperkeletana… hymiö.