MiTViTpääministerin morsian

Mitvitin kirjoitusmotivaatiota naarataan tällä hetkellä Eläintarhanlahdesta – toivomme parasta, mitä se kenellekin lienee. Niinpä käytän palstavuoroani (kyllä, meillä – minulla ja Napoleonilla – on täällä Niuvanniemessä sellaiset) puuttuakseni todella merkittävään ja ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen epäkohtaan:

Sitä kun joskus täytyy ihmisen ostaa jotain muutakin kuin kyrsää. Nyt olisi lähestyvän rojektin tiimoilta tarvetta keskihintaiselle musiikkilaitteelle.

No, tekeepi tavan-mitvitti sen taustatyön minkä pystyy ja kaivaa seitistä laitetta diilaavat musiikkikauppiaat. Kiva, hinnatkin löytyvät ja kaikki hyvin. Ei kun kaupoille hieromaan.

Soitinvittuilimossahan saa aina haahuilla ihan rauhassa vaikka kuinka kauan ilman että myyjät oma-aloitteisesti palvelisivat, tässä ei ole mitään uutta. Mutta voi tyrsky ja kyrväys, kun sitten kyllästyy näyttämään siltä, että “ois tässä vähän fyrkkaa teille taskussa, kelepaako?” ja kaivaa sen myyjän esille:

Jostain tiskin alta mönkii valuva lehmänpaska, joka venyttelevällä äänellä vonkuu :” Njoooo.. ei meillä oo ollu tapana pitää noita varastossa.” – hiljaisuus.

Ei pahoitteluja, ehdotusta tilaamisesta, pahoitteluja, yhteystietojen ylösottamista, pahoitteluja. Vain vaivaantunut hiljaisuus ja ylimielistä senääntuijottelua.

Kyllä minä ymmärrän että joskus, kun soittaminen ei takaa toimeentuloa, joutuu tekemään jotain vähemmän innostavaa kuin Wembleyllä kepittäminen. Silti ei mene kaaliin, miten tuollainen sateenraiskaama räkäklimppiys tuntuu olevan alalla pääsyvaatimuksena. Saatana kun ei jaksaisi teitä ruveta kouluttamaan.

Haista pasisti vittu, minä lennätän 500 egerzegeriäni Saksaan.

Tämä insidentti muistutti minua jälleen, miksi en ole koskaan viihtynyt muusikkoporukoissa.Jostainhan sitä kuitenkin pitää kulttuuriorientoituneen hakea hengailuviiteryhmänsä, joten mitä tehdä kun:

Muusikoilla on saappaan sisäkumin sivistys.

Kuvataiteilijat ovat huuruisempia kuin Elektro-Helios etelänavalla.

No ehkä sitten valitsen nuo kirjailijat. Vai sittenkin jääkiekkoilijat? Nimittäin…

Sarjassamme aidosti nolot tunnustukset. Eikä ole edes pippeliosastolta:

Minä katson lätkäpallon MM-kisoja. Noin, nyt se on sanottu. Se on todella kummallista, koska minusta sekä kaukalossa pörräävät tumpulat, että katsomossa ördäävät vampulat ovat jokseenkin vastenmielistä sakkia. Mutta itse peli on kyllä dynamiikaltaan aika kiinnostava…

Loppuun, koska oma luovuuteni on kyläilemässä ja koska tein kevään timanttiturbokulttuurihankinnan, haluan ilahduttaa kaikkia lukijoitani ja laskijoitani nousevan runoilijan tekstillä. On näetsen riimi ja ajatus kohdallaan tavalla, josta Tony H ei edes unelmoi:

“Kukka, kukka kasva kukka kevään.
Kukka piristää kesän, kukka kiristää.
Syksyn kukka on kuin kukka rukka.
Talven kukka ei oo kukka.”
-Samu 2B Kevätpörriäisessä.

Lauantaina räpsähti mitvitin reaalivuosilukuvirtuaalilaskuriin ensimmäinen pykälä. Sattuipa sikäli hauskasti, että samaan aikaan juhlitaan mitvitin tosielämän 13-vuotissynttäriä. Kaksoisvastaanotto olympiastadionin puistossa pimeän tultua. Omat lubrikantit mukaan!

Kysyn Vaan, tuo päiväkirjoittavan kansanosan notoriöösi vihreän reiän ritari, ei suoranaisesti haasta mitvitiä mämmiin, mutta antaa onneksi luvan osallistua. Kiitos isi – lähetä rahaa. Koska myös Mytypopoppoon Anu heittää meemitaiteilijaanne pallolla (joka on kastettu bensiiniin ja sytytetty), niin täytyy kai sitä edes kerran elämässä vastata johonkin haasteeseen – isikin tykkää kun poika kerrankin ryhdistäytyy. Lähetä rahaa.

On Tunnustuksen Aika, osat 1 ja 2. Muistakaa, luitte ne ensin täältä, ette Kevätpörriäisestä:

1. Vähänkö korpeaa se, että kun mitvit alkoi kirjoittaa Kysyn Vaan -nimistä sivupäiväkirjaa, niin kaikki luulivat, että Kysyn Vaan kirjoittaa mitvit-nimistä pääpäiväkirjaa. Niinpä perustin !Absolute Truth -nimisen tunnustuskirjan. Ilmaan jää enää kysymys, miksi sivukirjaelmani ovat niin paljon parempia?

2. Kerran teinipäissäni harjoitin suojaamatonta seksiä itseni kanssa, kun isoäitini yllättäen törmäsi häkkiini tuomaan päivittäistä banaania. Asiasta ei koskaan puhuttu ja, rakas päiväkirja, se vaivaa minua tavattomasti. Tämän jälkeen en tietenkään koskaan enää itsepölytystä harrastanut. Onneksi vanhuusiän autuas unohdus alkaa ottaa selkävoittoa isoäidistä, eikä kukaan muu tiedä asiasta. D’oh!

Mitvitin tämän kvartaalin “parempaa kuin seksi” -palkinto myönnetään muuten My typo_n Leenalle huikeasta aamuyön näppäinakrobatiasta. Lisää tätä herkkua, kaikilla mausteilla, paljon sipulia!

Ai niin, pitikö tässä haastaa joku memistelyyn? No fittu, haastan Panu Rajalan puhumaan ohi suunsa blogissaan… hetkinen, juuri saamamme tiedon mukaan juna irtosi juuri laiturista. Siinä tapauksessa haastan maailmankilpikonnan mukaan sävel- ja sanalahjaan peräruiskeen ja laksatiivin hinnalla. Bonuksena haastan Maalaisen maataloustukien hinnalla mukaan keräykseen. Kuva ois kiva.

Näin kevään tullen vaikuttaa siltä, että tällainen vähäkalorisempikin mieheke kärsii erektiohäiriöistä.

Nimittäin koko eilisen iltapäivän blogiholmesinne liputti vähintäänkin puolitangossa – ja sehän on pelkästään kiusallista. Kiusallista ennenkaikkea siksi, että kohottunut tila ei missään vaiheessa ehtinyt aivoihin saakka, vaan pysyi puhtaasti päiväntasaajalla.

Niinpä pistänkin hälytysvalmiuden väsymyksen piikkiin. Vaikuttaisi siltä, että uuvahtaneessa tilassa veri valahtaa alakerroksiin eikä jaksa pumppautua paisuvaiskudosta pidemmälle. Diagnoosista ei voi valittaa.

Sama ilmiö tapahtuu meikätelttailijalle – krooniselle liikennevälineisiin torkahtajalle – usein HKL:n mobiileissa palvelupisteissä. Kun horros hälvenee juuri ennen poistumispysäkkiä, voidaan melkoisella varmuudella olla varmoja, että teltta on harjakorkeudessaan. Onneksi nöyrää retkeilijäänne ei ole sentään siunattu puolijoukkueteltan kannakkeilla, vaan pikemminkin yhdennukuttavan nostattimella – olkalaukku eteen ja reipas viheltely yleensä hämää paatuneimmankin tarkastajan.

Eilisen impotenssilääkkeenä ja anti-viagrana toimikin sitten tehokkaasti – jälleen – suosikkini nimim. “urheilukuuluttaja” joka jakoi yhteiskunnallista viisautta iltajulkaisussa. Näyttää siltä, että mikään prognoosi ei ole riittävän prognorafinen V-lyylin oraakkelointiin:

“Siellä päätetään kuitenkin niin isoista asioista, jotka vaikuttaa Suomeen suoraan tai välillisesti, että mä haluaisin tehdä siitä kotoisamman, että tällainen tyttelikin siellä pomppii kaduilla ja Brysselissä ja europarlamentissa ja puhuisin kansalle kansan kieltä ja nuorisolle niin että nuoriso ymmärtää.”
-Viivi A. Ylen radiouutisten debatissa.

No, myönnetään, ettei tuosta nyt aivan vielä tämätäsmäennustajan kannata oraakkeliklubin puheenjohtajan sauvaa odottaa. Mutta tämän puheen johtajansauvan tuo sanoma kutisti kylmää vettä kipakammin.

Tuo iltajulkaisun juttu, jossa Maria G. kritiseerasi V:n mesitsiä (nuorten kieltä, V) oli muuten lööpitetty ilman isompia asenteita:

“kissatappelu!”

Isosisko sano jotain, minä en jaksa enkä pysty, kun ei edes veri päässä kierrä.

PS. Tämänkin merkkimerkinnän teille tarjosi blogilistan kärkipään järkipää. Miettikääpä sitä.

Iltakusetuksen impressioita:

Eläintarhanlahden joutsenet ovat kyllä vaikuttavia eläimiä – todellisia majesteettibörtsyjä. Jos minulta kysytään – ja minultahan usein tätä kysytään – niin Suomen vaakunaeläin pitäisi äkkiä vaihtaa joutseneen. Leijonia kun täällä tavataan enimmäkseen Ruokolahdella, eikä sielläkään. Onhan se nyt aika naurettavaa käyttää kansallisena symbolina tuota savannien saalistajaa. Karhu on passé, ilves imee – joutsenta pakkiin!

Kaupunginteatterin puiston puunlatvassa räkänokkavaris raakkui väärää säveltä. Suhahdus ja jotain hieman suurempaa sukelsi oksistoon. Muutama sekunti kamppailua, pehmeänpelottava “tumps” ja voittaja poistui kehästä, no – voittajana.

Se on kuulkaa hirveää kuultavaa kun varis itkee.

Perjantain ratoksi mitvitin tosimies-testi, jolla voit vaivattomasti testata vetovoimasi niin kristillis-konservatiivien kuin muidenkin nisäkkäiden keskuudessa.

***

1. Pidätkö kukista?
a) Vain Palacessa lautasen reunalla ja nekin jätän syömättä. (2p.)
b) Joskus yöjalasta palatessa niillä joutuu muijaa/hoitoa/emäntää lepyttelemään. (1p.)
c) Olen puristi floristi ja siten aika hintahtava. (-1p.)

2. Ja kaljakin maistuu, eh?
a) Kerran vuodessa saatan juoda puoli pulloa saunan jälkeen. (2p.)
b) Kohtuus kakkiessa. (-1p.)
c) Vain aamuisin. Iltapäivällä siirrytään tiukkaan. (-2p.)

3. Elopainosi?
a) Yli 70kg (1p.)
b) alle 70kg (-1p.)
c) Musta tää kysymys on jotenkin epärelevantti. (-3p.)

4. Kuulutko johonkin rauhanjärjestöön, Amnestyyn, Greenpeaceen tai muihin Perälaudan väliopiston naulapäätutkinnon peruskurssin käytännön harjoittelupaikkoihin?
a) Kuulun kirkkoon, Kokoomukseen ja maanpuolustusyhdistykseen. Olis perkele kirveellä töitä. (2p.)
b) Toki. Poltan kotonani myös suitsukkeita. (-1p.)
c) Tarja Halonen rulez! (-2p.)

5. “Pössyttely” varmaan kuuluu harrastuksiin?
a) Olen täysraitis, täysraikas, täysraivokas ja täysrakastettava. (2p.)
b) Tupakkia tulee kyllä vähän öyhöteltyä. (-1p.)
c) Heitä Zebe vielä pala, mä maksan ens viikolla, ehe. (-2p.)
d) Huh? (-4p.)

6. Ollaankos sitä vallan insinööriä?
a) Jep, dippadiidudaa. (2p.)
b) perusinssi maailmaa pyörittää. (1p.)
c) En omista ajokorttia. (-1p)
d) Ei, mutta kävisikö filosofian maisteri? (-3p.)

7. Armeija lienee jalostanut karismaasi?
a) ÄR-UU-KOO, can I have a little MOO! (2p.)
b) Tykkimies on lykkimies. (1p.)
c) Olen sivari, muuten syrjäytynyt ja/tai rillirousku. (-2p.)

8. Onko tullut kuluteltua veronmaksajien rahoja viimeisen kahden vuoden aikana taiteelliseen toimintaan tai muuhun juopotteluun?
a) Metsä-Serla on nousussa. Osta, osta! (2p.)
b) No Polilla vähän nostin opintotukea. (1p.)
d) Tarjoilija! Vielä ykshi. (-1p.)
e) Sävelsin oopperan, tein koreografian moderniin tanssiteokseen ja ohjasin kotimaisen kantaesityksen Kansallisteatterin isolle näyttämölle. (-4p.)

9. Olen
a) käytännöllinen ja hyvätuloinen (2p.)
b) heikkotuloinen mutta käytännöllinen (1p.)
c) epäkäytännöllinen mutta hyvätuloinen (1p.)
d) epäkäytännöllinen ja köyhä (-1p.)
e) kännissä ja tyhmä (-2p.)
f) Timo T.A. (8p. ja kultaiset vitjat)

Tulokset:
yli 15 p: Onnittelut! Jumalauta sä oot Reiska HETERO!
8-15 p: Olet jokaisen pohjalaisisännän toivevävy, isänmaan selkäranka, seksin rovasti ja Jumalan lahja kaikille naisille, totisesti, totisesti.
1-7 p: Kovalla yrityksellä saatat “skorettaa”, varsinkin jos omaat poikkeuksellisen kookkaan peniksen.
nollasta alaspäin: Ei heru. Ei vittu heru millään. Vaan ei taida kiinnostaakaan. Mitäs nyt keksitään?

Tuloksista ei voi valittaa, sillä “totuus nyt kuitenkin on tässä, ottakaa tai jättäkää”

***

Kampaamon mainos päivän Metro-lehdessä:

“TOSI MIES!

Miksi formuloissa joku kiertää nopeimmin?
Miksi HIFK pelaa kovemmin?
Miksi jossain hoidetaan hiukset paremmin?
Me tiedämme absoluuttisen totuuden viimeiseen.”

VITTUSAATANA!

Meemi, tuo suomenruotsalaisten pääsiäisherkku kiertää vatsan lisäksi Blogoslaviassa. Menin retkuun. Ei tule toistumaan.

Meemipappana toimi Visa, kielikätilönä Kasa-Jusa (sori J, mutta tärkeintä on riimi ja vaihtoehto olisi ollut “Kassi-Jussi”).

Aggressiivisesta vähämielisyydestä, kuten nykyään kaikesta muustakin, syytän pääsiäisenä tippumaan päässyttä serotoniinitasoa (kiitos K. vinkistä)

Continue reading →

Pääsiäisen itsetutkiskelu, jota ei suoritettu pelkästään Anttilan alusvaatekuvaston kanssa, lienee saavuttanut kliimaksinsa, joten julkistamme tulokset.

Tapahtui niinä päivinä, eijaa, eijaa:

- Alkot todella ovat kiinni koko ylipitkän viikonlopun. Nimim. pitkässä rivassa pitkään roikkunut.

- Testosteronituotantoni on aivani liian vähäistä voidakseni ymmärtää, miksi silikoni-kollageenipumpattu Playboy-Susanna on “pääsiäisen seksikkäin pupu“. Toisaalta, en ole tutustunut ajatuksiinsa, joten lohduttaudun sillä että seksikkyys asuu pintansa alla.

- Tajusin jääkiekon SM-liigafinaalien olevan käynnissä luettuani siitä muutama päivä sitten jonkun blogista. Vanhetessaan voi siis jopa hieman viisastua.

- [ehkä leffaspoileri] Kasassa on katseltu David Galen elämää, kuin mitvitiassakin. Kuolemantuomion vastustaminen “potentiaalisen virhemarginaalin” perusteella on minusta aina ollut argumenteista löysimpiä (vaikka aivan aiheellinen), kun kyseessä on kuitenkin yhteisön moraalia, olemisen tapaa ja ihmisyyttä koko perustaltaan järisyttävä kysymys (tiedän, tiedän, vaihtakaa sivua). Muuten leffa kyllä kulki aivan Hollywood-hyvin.

- En tänä(kään) pääsiäisenä opetellut go:n perusteita, jotta olisin voinut katsoa peiliin ja fantasioida olevani jo iso poika. Harmittaa.

- En voi juurikaan sietää jääkiekkoa, ja tietokonepeleihinkin minulla on hyvin nihkeä suhde. Miksi siis tykkään tästä niin kovasti: internet hockey? Peli muistuttaa pelattavuutensa ja simppeliytensä suhteen ikisuosikkiani Slicks ‘n’ Slidea. Bonuksena kasa lätkäentusiasteja, joilla on valtavia vaikeuksia kirjoittaa pelaajasuosikkinsa nimeä oikein, vaan se ei estä yrittämästä. Terveisiä Gredskille.

- On mahdotonta soittaa pellenenä alastoman kehon peittona afrikkalaisella sormipianolla Matteuspassiota, ja samaan aikaan lausua pääsiäistoivotusta, jossa mainitaan muna vaikuttamatta idiootilta.

- Kuten virtuaalinaapurin impressionistikin raportoi, Suomen mulkuin viranomainen, Tampereen miliisi (tämä hienovarainen ja älykäs huomio perustuu omakohtaisiin kokemuksiin kultaisilta nuoruusvuosilta ja on täysin objektiivinen) kävi sotimassa allekirjoittaneen vinkulelunne kotitanhuvilla. Huomatkaa: “poliisin huumerikosyksikkö otti kiinni Helsingin Kalliossa kiinni [sic] kolme aseistautunutta miestä kiirastorstai-iltana [...] meteli aiheutti levottomuutta Töölön ja Meilahden kaupunginosissa.” Aahhahhahhaaa. Töölön hienoperse-edustusrouvat ja Meikun tutinapuntit, meillä Kalliossa ei vähästä säikähdetä. Hyvä kun saivat kiinni. En ollut sitten minä vesipyssyn ja jauhopussin kanssa liikkeellä (tällä kertaa), vaikka helikopterin pörrätessä suoraan kotitaloni yläpuolella hetken niin luulinkin.

- Sensuroin – ensimmäistä kertaa – tästä listasta yhden (melko hauskan, inmyhumbleopinion) sketsin, koska se oli seksistinen ja typerä. Ahdistaa. Ruosk ruosk, ripo ripo.

Ja lopuksi piinaviikon kysymys, joka askarruttaa minua enemmän kuin pääsiäistunkion kuningaskukon kärsimystie:
“Olenko neitsyt kun sisälläni on käynyt miehen penis, mutta yhdyntä on kuitenkin ollut keskeytetty eli hyvin lyhyt?”
Pää-äänenkannattajastani Cosmosta, tietenkin.
Vastaukset kaatopaikalle, Nokia Networksin Singaporen toimistoon tai tämän merkinnän kommentteihin.

Koska pääsiäisen pääpupu ei minua erityisemmin elähdytä, vaikka tuon Gibsonin Melankin nauloman Nasaretin neulatyynyn suuhun onkin kirjoitettu paljon vanhoja, hyviä viisauksia ja tekoihinsa faabeloitu viisaita hyyvyksiä, olen päättänyt lähestyvällä pakkolomalla keskittyä itseeni.

Pyrin rauhoittumaan ja järjestämään olkapäilleni istuttuneen ilmapallon ja kovalevyn ristisiitoksen sisältämän vähäisehkön datamäärän loogiseen preussilaishenkiseen muodostelmaan sekä suorittamaan kokonaisvaltaista defragmentointia.

Siis, rakas lukutaitoinen kansanosa,

HYVÄÄ PÄÄNSISÄISTÄ!

Tässä päivänä eräänä liikuskelin ulkoiluttamassa narua, joka oli kytketty itseni ja uuden tyttöystäväni väliin.

Edellinen pilderesurssi nimittäin sanoi monivuotiselle luottamukselle, rakkaudelle, ystävyydelle ja elämänkumppanuudelle “kiitti, moiii” luettuaan Ihqnaisen blogista, että meitsi byltsii Birtsii. Siis vähäx vizutti.

No, näitähän sattuu ja tapahtuu meille tosimiehille lähes päivittäin. Tämä uusi, jonka voitin lähimarketin markkina-arvonnasta, on sitäpaitsi kivan karvainen ja kommunikoi vain haukkumalla ja murisemalla. Paljon parempi kuin se toissatyttöystävä, joka oli kuminen ja kommunikoi surisemalla – puhumattakaan siitä, joka oli hikinen, kiinni olkapäässäni ja täysin mykkä.

No, eniveiskis sano Eemeli [vittu en todellakaan sanonu. -Eemeli], yht’äkkiä tapahtui tapaus:

Riimittelin rauhassa uusinta teinisegmentille sementoitua hittiäni “Däng däng, joskus ennenaikainen siemensyöksy voi johtua liian korkeista testosteronin pitoisuuksista veressä, tällöin alkoholi auttaa ongelmaan, beibe” kun eteeni astahti arviolta noin 10-vuotias tytönpyllerö. Ajattelin luonnollisesti, että nuppukainen haluaa tehdä tuttavuutta tyttöystäväni kanssa, kuten kaltaisensa usein pettymyksekseni haluavat.

Vaan ei, tällä kertaa huomio suotiin kokonaan, vain ja ainoastaan minulle, eikä kyseessä ollut nimikirjoituksen- eikä vampyyrinmetsästäjä, saati HKL:n tarkastaja:

Neitse katsahti minuun vienosti, sylkäisi suustaan purukumin rinnuksilleni ja juoksi ystäviensä kanssa kikattaen pois.

Hämmästyksestä ja äärimmäisestä nöyryytyksestä toivuttuani tein välittömästi ilmoituksen Hannu Karpolle, SDP:lle ja Suomen Galvanotekninen Yhdistys Ry:lle. Sen jälkeen lassosin tyttöraiskan kiinni ja lähetin postipaketissa uudelleenohjelmointiin Plökistanin “Vuorovaikutus, Muutos, Merkitys” -internaattiin.

Että tämmöisiä ne naiset on jo vesaisina. Sehän puhuu vahvaa kieltään kokonaista sukupuolta yhä nuorempana kalvavasta täyskäkkyräisyydestä. Toivottavasti nyt edes tämä yksilö saadaan raiteilleen.

Väärien ajatusten katalogi listaa itselleen (=objektiiviselle todellisuudelle) vastenmielisiä ja vieraita toteamuksia.

Oma suosikkini tässä kategoriassa on aina ollut “ei se ole tyhmä joka myy, vaan joka ostaa” – joskaan se ei valitettavasti ole vallitsevalle todellisuudelle vieras malli.

Kotikadullani on baari – oikein pubiksi nimetty. Baari on hieman epätavallisesti auki klo 9-21. Sisustus on mallinnettu Helsingin keskusvankilasta, ts. sitä ei ole. Asiakaskunta on mallinnettu osittain samasta paikasta, ja sitä kyllä riittää. Juomavalikoima on kauniisti sanottuna “maanläheinen”. Ruokalistasta en tiedä, uskoakseni sitä ei ole, ellei nyt eineslihapiirakoita. Näillä keinoilla tuopin hinta on saatu hinattua kahden euron tietämille – joka hour on happy. Sisään pääsee missä kunnossa tahansa, ulos ei ilmeisesti pääse kuin kontaten. Inhimillisiä murhenäytelmiä ja virkavallan suorittamia interventioita joka ilta – ei pääsymaksua.

Erottajalla, parhaalla liikepaikalla melkein Kerman vieressä, oli ainakin takavuosina yöpizzeria johon erehdyin kerran poikkeamaan yöjalan kiljuessa yöpalaa. Koko boutique oli vuorattu mustilla jätesäkeillä – niin lattiat kuin pöydätkin. Menu sisälsi kinkkupizzaa tai kinkkupizzaa, jota bulkkina suollettiin työpöydälle ja siitä jonottavien teinien lautasille. Ruokajuomana oli tarjolla Eau de haalea kraanavesi, jota valmiiksi täytetyistä muovituoppirivistöistä sysättiin liikuttuneen asiakkaan tarjottimelle. Nälkä lähti – jo sisään astuessa.

Liikeideat jotka perustuvat asiakkaiden alentuneeseen itsekunnioitukseen ovat aika vinkeitä.

Muuten, tämän on parasta sitten tarjota jotain vähintäänkin esoteerista: www.mitvit.com. Termien mitvit ja com naittaminen saatetaan nimittäin kokea tässä osoitteessa joltisenkinläntänä ahdistusgeneraattorina. Pikku vinkki ylläpidolle: käsitteet “tunti“, “ei-vapaaehtoinen” ja “tuseeraus” saattavat kuulua toimenpidevalikoimaan.