MiTViTpääministerin morsian

Joissakin rationaalis-analyyttisissä päiväkirjaelmissa on arvosteltu Pinserin listan yläpään kudelmia tunneblogeiksi tai peräti nonsense-päiväkirjoiksi.

No sehän ei tietenkään pidä paikkaansa. Meillä anonyymit pseudonyymit ja hermeneuttiset tunneblogistit R.Y:ssä vain puetaan tiukatkin analyysit kompaktiin, usein taiteelliseen muotoon. Älkää antako sen hämätä. Vaikkapa tällaiseen:

Politiikkaa

Miksi jonkun
toisen mielipde

olisi oikeampi

tai parempi

tai arvokkaampi

kuin oma

Onko ylläoleva Baudelairea, vai kenties jopa Baudrillardia (ne menevät niin usein sekaisin, kun niissä on se “Baud”)?

No ei ole. Se on Tony Halmeen “Kovan päivän ilta” -aforismikokoelmasta.

Olisitteko uskoneet? Ai olisitte? No niin minäkin. Voin kuvitella, miten aforisti Halme tuntee ja kokee kirjoittajankammiossaan: “Vittu, missä vaiheessa painais entteriä? Oisko se tossa mielipiteen vai olisin jälkeen? Ja missäs vitussa se enter on?”

Ja voin vakuuttaa että tuo ajatelma on sieltä syvästä päästä tuota kokoelmaa. Enkä ostanut, marketissa luin.

Kuitenkin, tästä innostuneena ja rohkaistuneena päätin julkaista muutamia aforismeja omasta pöytälaatikostani. Jos lukijoissani on kustantajia tai mesenaatteja, niin nyt tarkkana:

Ihminen

Ihminen

on kuin kukkanen

se syntyy

kukoistaa

lakastuu

ja kuolee

Ja perään toinen:

Suhteellista

Kärpänen sanoo sur-rur-rur

Perhonen panee pör-rör-rör

Lintunen laulaa tsir-rir-rir

Kyllä formula

on

parempaa kuin

seksi

No niin, kuka ehtii ensin? Kuka tarjoaa korkeimmat rojaltit?

Toivottavasti tämä nyt opetti ainakin sen, että kovan ja jäyhän tunnekuoren alla saattaa asua farmaseutin sydän.

(lääkintäkenraalin varoitus: seuraavan merkinnän väsyttävyyskerroin on huomattavan korkea. Ethän autoile, harrasta seksiä tai suorita vaativia työtehtäviä sirkkelillä lukiessasi tätä.)

Mitvit is back with a vegetable! Yläpään limakalvot alkavat osoittaa paranemisen merkkejä, mikä on huomattavan miellyttävää, erityisesti jos vertaa sitä vaikkapa tuntiin venytyspenkissä. Koska jouduin vaaterissa aivan tarpeettoman paljon tekemisiin television (myöhemmin TV) kanssa, on pakko vielä hieman jatkaa vinkunaa tuon helvetinkoneen tiimoilta.

Nimittäin nyt on sitten viimein keksitty se viimeinen niitti elävien tv-juontajien, draaman ja passiivisen töllötyskulttuurin arkkuun: fantastisen interaktiivinen Late night with Make & Mirkku. Kyseessähän on siis tekstiviestichatti, jossa paskasti animoidut pökkelöt molottavat katsojien paskoja tekstareita paskan puhesyntetisaattorin läpi läpi koko paskan yön. Läpi läpi. (1,65€/viesti. Kaikki viestit veloitetaan).

Olen tämän nähtyäni täysin vakuuttunut siitä, että kun joku kehittää “interaktiivisen” tv-ohjelman, jossa voi tekstiviestillä tilata postiluukustaan kilon koiranpaskaa ja sarjamurhaajan, niin sille löytyy kiihkeä yleisö. Ja teille yötsättäilijöille minulla on pari tiedotetta:

- HIFK / Tappara / Jyväskylän Pallo / ……. (lisää tähän vapaavalintainen homososiaalinen yhteisö) ei nyt vaan valitettavasti pätkääkään rulez!

- Lappeenrannan ympäristössä ei varmasti ole hereillä yhtään muijaa, joka olisi kiinnostunut sinusta. Ne ovat kaikki sammuneet/kuntoutuksessa.

Onhan se tietysti jotenkin liikuttavaa tuo television voima: se miten tsätti-inehmo tuntee saavansa sen pienen murusen Warholin vartista, kun oma sadan merkin hengentuote ja nystyränpinnistys lävähtää …pidätelkää hengitystänne… TV-ruudulle!

Jokohan muuten TV-chateissa alkaa muodostua omat alakulttuurinsa:

Aidot, oikeat, uskottavat, originaalit tekstailijat jotka tuhahtelevat moisille puhesyntikkakotkotuksille. Nuo pioneerit joille ainoa oikea alusta on perinteinen tekstaritsätti ilman juontajaa.

Kehän toisessa nurkassa ovat trenditekstailijat, nuo perkeleen päiväperhoset jotka lähtevät mukaan kaikkiin muoti-ilmiöihin ja tuhoavat hienon jutun.

Vähän samaan tapaan kuin netissä, jos olen oikein ymmärtänyt, on uskottava irssi-jengi ja p33l0t city-chattailijat.

Tai Blogoslaviassa alkuperäinen wanha posse ja me tyhmät teinixit, jotka pilasimme hyvän alakulttuuriskenen.

TV-tsättäilijöille suosittelenkin bloggaamista, nyt kun skene on lametettu enivei. Tässä alustassa on paljon etuja:

- Tämä on ilmaista.

- Tästä voi saada palkinnon.

- Viestiin mahtuu yli 160 äxää.

- Team Erektus toivottaa aina tervetulleeksi kaltaisesi ajatuksia ajattelevan ajattelijan.

- Täällä saa aina piparia (paitsi Henry, muuten se lopettaisi kirjoittamisen. Mutta älkää kertoko tätä sille.)

- Kun on kirjoittanut viisi merkintää saa kuudennen veloituksetta.

- Täällä voi esiintyä yli kolmikymppisenä kulttuuriorientoituneena tsättivihaajana, vaikka oikeasti on 12-vuotias Holger Tirolin pissalasse- ja moponrassausklubilta.

Että tänne vaan kaikki. Mukana myös kansanedustajia ja vastaeronneita kirjailijoita.

Ajattelin tässä unettomana räkäpäänä valmistautua katselemaan Oscar-gaalaa, kun yllätyksekseni huomasin, että on tässä maailmassa paljon merkittävämpiäkin palkintoja jaossa. Kaiken maailman tapiseeraajille te niitä kuu-ukkeleita tuppaatte – ja nyt siis viittaan lähinnä itseeni. Hienoon seuraan olen kuitenkin päässyt, siitä en voi olla kuin ylpeä.

Siis kiitos – kai.

Erityisen paljon minua jännittää tuo hauskimman blogin kategoria. Viimeksi olin näin hiilillä, kun haastoin 90-luvun alussa Aleksandr Karelinin painimatsiin. Kihelmöi niin paljon, että joudun koko ajan vaihtamaan perskannikkaa tuolilla. Tai voi se johtua verestävistä peräpukamistakin (meinasin linkittää tähän kuvan, mutta tuli suolimutka. Googlettakaapa itse kuvia sanalla “hemorrhoids“. Ei heikkopolvisille).

No, joka tapauksessa lapsukaiset, suojaukset on nostettu ja nyrkkirauta rasvattu.

Suuresti kunnioitetun päiväkirjailijakollegan (sekä esimieheni, rakastajattareni, manikyristini ja vapaamuurarilooshini vanhimman) Kysyn vaanin uusin tagline on muuten aika avaruudesta. Tai ainakaan se ei ole tästä aika-avaruudesta.