Joissakin rationaalis-analyyttisissä päiväkirjaelmissa on arvosteltu Pinserin listan yläpään kudelmia tunneblogeiksi tai peräti nonsense-päiväkirjoiksi.
No sehän ei tietenkään pidä paikkaansa. Meillä anonyymit pseudonyymit ja hermeneuttiset tunneblogistit R.Y:ssä vain puetaan tiukatkin analyysit kompaktiin, usein taiteelliseen muotoon. Älkää antako sen hämätä. Vaikkapa tällaiseen:
Politiikkaa
Miksi jonkun
toisen mielipdeolisi oikeampi
tai parempi
tai arvokkaampi
kuin oma
Onko ylläoleva Baudelairea, vai kenties jopa Baudrillardia (ne menevät niin usein sekaisin, kun niissä on se “Baud”)?
No ei ole. Se on Tony Halmeen “Kovan päivän ilta” -aforismikokoelmasta.
Olisitteko uskoneet? Ai olisitte? No niin minäkin. Voin kuvitella, miten aforisti Halme tuntee ja kokee kirjoittajankammiossaan: “Vittu, missä vaiheessa painais entteriä? Oisko se tossa mielipiteen vai olisin jälkeen? Ja missäs vitussa se enter on?”
Ja voin vakuuttaa että tuo ajatelma on sieltä syvästä päästä tuota kokoelmaa. Enkä ostanut, marketissa luin.
Kuitenkin, tästä innostuneena ja rohkaistuneena päätin julkaista muutamia aforismeja omasta pöytälaatikostani. Jos lukijoissani on kustantajia tai mesenaatteja, niin nyt tarkkana:
Ihminen
Ihminen
on kuin kukkanen
se syntyy
kukoistaa
lakastuu
ja kuolee
Ja perään toinen:
Suhteellista
Kärpänen sanoo sur-rur-rur
Perhonen panee pör-rör-rör
Lintunen laulaa tsir-rir-rir
Kyllä formula
on
parempaa kuin
seksi
No niin, kuka ehtii ensin? Kuka tarjoaa korkeimmat rojaltit?
Toivottavasti tämä nyt opetti ainakin sen, että kovan ja jäyhän tunnekuoren alla saattaa asua farmaseutin sydän.
Poikasena äikäntunnilla käytiin läpi aika monta itsesäälirunoilijaa, ja minäkin intouduin vääntämään omia pastissejani. Tässä yksi tuotos, peräti 80-luvulta jos muistan oikein (rehellisyyden nimissä en tiedä paljonko on alkuperäistä, sitä on tullut lausuttua aika lailla viime vuosina):
Joskus
on niin vaikeaa
olla ihminen
tässä
maailmassa
kun
sattuu
olla
ihminen
Mikä itsesääli? Mikä pastissi?
Sehän on hieno ja koskettava kuin Väyrysen Paavo. Huomaa että tuossa on vuosien tuomaa itsevarmuutta mukana.
Rytmikin on hioutunut kuin zirkoni Moldaviassa.