Terveisiä täältä pilven kultareunukselta. Sitä tässä tulin vaan sanomaan, ennenkuin lähden täältä pintabaarista nusC (lausu see-kirjain niinku enkux, poro), että on se yhtä helevettiä kun meikäytmi entraa juottolaan, niin heti on kakskymmentä mammaa lahkeessa roikkumassa, että rumimpia saa ravistella vielä huomenna puntinkäänteistä kotionsa. Sitä joskus miettii että mitä ne kahdeksantoista tekee, jotka jäävät rannalle kun onnen kultapoika lähtee sotkemaan seksisiskoksia aunukseen, mutta ne kai vaan jotenkin sulautuvat tapettiin ja katoavat.

Henry lainailee kotimaisen matkapuhelinoperaattorin keskustelupalstalta katkeroituneiden miesten kommentteja. Koska meillä Humanoidiassa ei ymmärretä edes Elon laskuoppia, niin voisiko joku, joka ei ole keskeyttänyt opintojansa, selvittää minulle tätä hämmästyttävää pariutumismatematiikkaa joka vääjäämättä johtaa miesten katkeroitumiseen.

Lähtöoletuksena on tietenkin, että
a) Sukukypsiä miehiä ja naisia on suunnilleen yhtä paljon.
b) Molemmissa sukupuolissa ilmenee sunnilleen saman verran pariutumishalukkuutta.

Miten on tämän valossa mahdollista, että

“Onhan se selvää, ettei keskivertonainen ymmärrä minkälaista on olla keskivertomies Suomessa 2000-luvulla. Läheisyyttä haluaa jokainen ainakin tiedostamattaan, mutta ei sitä ole saatavilla jos olet “tavallinen” mies.”
tai
“Kaikki naiset joilla on tippaakaan sitä ulkonäköä haluavat miehestä sen tutun litannian ominaisuuksia, joihin yltää vain 1% miehistä.

Jos edellämainitut lauseet pitävät paikkansa, ja lopputuloksena on että miehet ovat onnettomia, naiset onnellisia, niin
a) Sukukypsiä miehiä on hirveä määrä enemmän kuin naisia.
ja/tai
b) Miehet ovat selvästi naisia pariutumishaluisempia.

Vai miten selittyy se, että keskivertonainen saa läheisyyttä siinä missä keskivertomies jää ilman. Onko todella niin, että tämä 1% miehistä juoksee tyydyttämässä jättiläismäisen naisjonon - ei, naisvuoren - ei, naisUNIVERSUMIN tarpeita päivästä päivään niin, että sekä heidän seksuaaliset-, että pariutumistarpeensa tulevat tyydytettyä? Ei, ei, me ei jakseta enää!

Onko todella niin, että valtaosalle naisista riittää pieni ele alfaurokselta silloin tällöin, meloonia (vaimikäsenytoli) mekkoon kerran kuukaudessa ja rooli Herra Johtajan firman äänettömänä panoyhtiömiehenä?

Jos näin ei ole (näin ei muuten ole), niin miten on mahdollista, että “parisuhdemarkkinat ovat YTM-valtaisia”? Sitäkö on taas käyty Hesperian baaritiskillä pilkun aikaan ja tehty johtopäätöksiä? Katsottu Pretty Woman pikakelauksella ja luettu Seiskaa yöpalaksi?

Olisiko mitenkään mahdollista, että “parisuhdemarkkinoilla”(ai kun nää ärrät sorahtavat kivasti) on paljon ihan vaan ihmisiä, miehiä ja naisia, joilla toiveet, tarpeet ja todellisuus eivät kohtaa? Paljon aitoa sukupuolirajoittumatonta yksinäisyyttä, johon kaivataan sitä toista ihmistä? Paljon huonoja kokemuksia, vähän epärealistisia odotuksia sekä silkkoja tylsiä sattumia ja huonoa onnea? Niin, miehillä ja naisilla.

Eino, vitsi vitsinä, miehet nyt vaan on sikoja ja naiset nirppanokkahoratsuja. Meitsi lähtee tästä päiväpanoille. On vielä ainakin viisi kotikäyntiä ja illaksi taas päivystämään yökerhoon. Huoh.